keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Poikkeustila

Nimitän tämänhetkistä tilannettamme leikkisästi poikkeustilaksi. Vaikka oikeastaan tässä ei ole mitään leikkisää enää. Olin naiivisti kuvitellut pentuhomman vievän noin pari kuukautta, sitten elämä jatkuu taas normaalisti, mutta toisin on käynyt. Kaksi pentua on yhä täällä, kukaan ei ole kysellyt. Poikkeustila jatkuu enkä osaa ajatella joulua. Joulua pitäisi jo ajatella, mutta tämän jälkeen vasta. Lomakin lähestyy, mitä jos pennut ovat yhä täällä. Sitten tulee huono omatunto, mitä minä turhista valitan. Pennut ovat suloisia ja mitä sitten, jos ne jäävät meille. (Paitsi että kahta urospentua on aika vaikeaa opettaa yhtä aikaa kunnon koirakansalaisiksi...) Mutta halusin jonnekin tämän julistaa. Että vähän masentaa, että tuntuu kurjalta.
Tällä hetkellä onkin aika säpinä, kun meillä on muutaman päivän hoidossa myös pentujen emo ja yksi pentu. Joten nelijalkaisia riittää. Positiivisuus ja huumori alkavat vain olla koetuksella... Ja nyt oikeastaan harmittaa, että sanoin mitään... Yritän vain analysoida tilannetta, selvittää miksi en saa mitään aikaiseksi ja miksi joulun tulo yllättää.


kuuralehdet
Loppusyksyn kuuraisia lehtiä.
IMG_2554
Lumikiteet aurinkoisena päivänä.
pennut
Kolme pentua nukkumassa onnellisina ja viattomina.

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Syksyn väriloistoa

Maanantai alkoi kurjasti, kun paikka irtosi hampaasta. Taas hammaslääkäriin... Onneksi sain ajan heti seuraavaan päivään eli se päivä oli eilen. Aamulla oli sankka usva pelloilla ja kuvailin jotain töiden jälkeen. Ruskan värit näyttivät kauniilta utuisessa maisemassa. Koska päivä sitten valkeni hyvin kirkkaana ja aurinkoisena, päätin ottaa kameran mukaan Varkauteen. Siellä on yleensä hyvin kauniin värisiä puita syksyllä, mutta koskaan ei ole kamera ollut mukana, että olisin voinut niitä ikuistaa. Hammashomma saatiin kuntoon ja sen lisäksi sitten kuvailin jotain. Lehmusten väri ei ole vielä täysin vaihtunut, mutta muuten olihan se värikästä. Päivän aihe on siis kuvat kotimaisemista ja Varkaudesta.

varkaudensatama
Varkauden satamaa
aamu-usva
Usvainen pellonreuna
lehdet
Värikkäät omenapuun lehdet.
taipaleenkanava
Taipaleen kanava.
kävelytie
Kävelytie Relanderinkadulla.
navitas
Taustalla Navitas.
usvaa
Usva oli tosi sakeaa.
varkaudesta
Kävelytie ja taustalla silta.
lehmus
Näkymä Itsenäisyydenpuiston rannasta.
heijastus
Ruskan heijastumaa.

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Ei häkin ovi oo suljettuna, oot siellä omasta tahdosta

"Jossain lähellä aika odottaa pysäyttäjää
Aivan lähellä aina

Hei älä säikähdä sun ääntä
Se kaikuu kimeänä seinistä
Mulle sun nauru on kauneinta
Kun mä tarraan sua siivistä

Mut jos sä päätät tulla pois

Minä odotan ovella hiljaa
Minä odotan ovella hiljaa
Minä odotan
Otan sinut syliin
Eikä kukaan enää pääse meidän väliin"


(Odotus, Pariisin Kevät)

Kaikki hienot ideat ja suunnitelmat päivityksistä ovat menneet ohi, kun aika on kulunut liian nopeasti. Pitäisi ottaa mallia äidistäni, joka ehtii vaikka mitä! Minä vain hidastun.
Kesä on loppunut ja syksy on tullut. Paljon hyviä kuvia olisi arkistoissani, mutta kaikki eivät pääse tänne blogiin. Ainakaan yhtä aikaa :)
Meillä oli miehen kanssa oikein hieno lomareissu heinäkuussa matkailuautolla ajellen, viisi päivää ja kuljimme reittiä Kuusamo-Kemijärvi-Rovaniemi-Tornio-Haaparanta-Kemi-Oulu-Pyhäjärvi-Iisami. En ole koskaan ollut niin pohjoisessa, emmekä edes kovin pohjoisessa käyneet! Viikko oli ehkä kesän kylmin ja sateisin, mutta loma on lomaa. Suomen kartta avautui minulle hienolla tavalla ja ymmärrän tiettyjä etäisyyksiä nyt paremmin. Oulu oli muuten mieluisin yllätys matkan varrella. Siinä kaupungissa on hienoja vanhoja rakennuksia ja hyvä henki. Sinne voisi joskus palata.
Tänään istutin ison määrän tulppaanin sipuleita maahan. Toiveissa on, että ne kukkisivat juuri oikeana hetkenä ensi keväänä. Tyttärellä on ylioppilasjuhlat. Olen valinnut myöhäisiä lajikkeita, joten hyvät mahdollisuudet ovat olemassa.
Tällä hetkellä aikani ja ajatukseni täyttävät koiranpennut, jotka huomenna ovat kahden viikon vanhoja. Pentujen emona on sijoituskoirani Hippu, eli Mellin pentu edellisestä pentueesta. Kirjoitan pennuista blogia, joten siksi en tänne laita kuvia tai juttuja enempää. Viikon parin päästä minulla on jo kädet täynnä töitä pentujen kanssa, kun ne alkavat saada lisäruokaa ja ne vaativat enemmän huomiota. Tähän mennessä pentujen emo on hoitanut mallikkaasti tehtävänsä eikä minun ole paljon tarvinnut niistä huolehtia.
Tässä sitten kuvia tästä loppukesästä ja alkusyksystä. Luumu-ja omenapuut ovat antaneet mahtavasti satoa! Eikä pakkasöitä ole vielä ollut, joten daaliatkin kukkivat yhä. Niistä ei tosin tässä kuvaa ole.


kuutamo
Elokuun superkuu.
kastepisaroita
Kastepisaroita vuohenkellossa.
leimukukkia
Leimukukat loistossaan.
luumupuu
Luumupuussa on runsain mitoin hedelmiä.
omenia
Omenia on riittänyt piirakoihin, paistoksiin, kylälle ja omaan käyttöön!
omenanpoimintaa
Parhaat omenat ovat tietysti yläoksissa, joten kaikki keinot niiden poiminnassa ovat sallittuja.
pirjo
Omakuva.
sumumaisemaa
Sumuista maisemaa jostain pihan laidalta.
emo ja pennut
Emo ja pennut, ai tätä onnea!
tytöt
Ihanat tytöt <3

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Välimeren risteily: Crotone, Italia

Aurinko paistoi jo kirkkaasti, kun saavuimme yhdeksän maissa aamulla Crotonen satamaan. Crotone on pieni satamakaupunki Italian eteläosassa ja Kristina Katarina saapui sinne ensimmäistä kertaa. Laivan tulon kunniaksi satamassa oli orkesteri soittamassa tervetulomusiikkia!
Lähdimme retkelle kivilaivakylään Santa Severinaan. Mukaan lähti pari paikallista opasta ja meidän bussiimme lähti mukava opas Tapsa. Ajomatka kesti noin 45 minuuttia. Kylä sijaitsi niin korkealla mäen päällä, että iso bussimme jätti meidät alemmas ja paikallinen pikkubussi kuljetti lopun matkaa ylös  kylän keskukseen. Pikkubussimatka oli hauska, siellä oli ehkä 20 istumapaikkaa ja loput matkustivat tiukasti kiinni toisissaan seisaallaan pitäen kovasti kiinni tangoista bussin huristellessa aikamoista vauhtia mutkaista tietä ylöspäin.
Ensin tutustuimme kirkkoon, sitten museoon. Kivilinnoitus oli hieno kohde, varsinkin ne huikeat näköalat, jotka aukenivat sen luota. Sielläkin oli museo, joka piti kiertää. Pienestä matkamuistomyymälästä ostimme kortteja, mutta loppujen lopuksi meillä ei ollut mahdollisuutta lähettää niitä, koska ei ollut merkkejä, ei aikaa eikä mahdollisuutta kirjoittaa kortteja saati lähettää niitä. Myymälän myyjät olivat pukeutuneet vanhoihin hienoihin pukuihin meidän turistien iloksi.
Kylästä huristelimme pikkubussilla vähän matkan päähän viininmaisteluun. Tilaisuus osoittautui enemmän lounaaksi paikallisten pikkuherkkujen maistelun merkeissä, viininä oli punaviiniä. Viiniä tuotiin pöytiin pullo ja toinenkin, mutta minusta se ei ollut erityisen hyvää. Sitä olisi saanut juoda ihan vapaasti ja tietysti jotkut käyttivät tätäkin tilaisuutta hyväkseen. Ostimme lopulta appelsiinimarmeladia mukaan, koska viini ei niin houkutellut. Retki venähti niin paljon yli ajan, ettei tutustuminen Crotoneen ollut enää mahdollista. Niinpä kuuntelimme musiikkia laivan kannella, joimme kahvia ja söimme ihanat sitrusleivokset. Italian kunniaksi join Amarettoa ja mies otti olutta. Laivan lähtöä satamasta on hieno seurata. Luotsivene kulkee vierellä, kunnes laiva on onnellisesti päässyt selvemmille vesille. Otan kuvia maisemista, jotka jäävät taakse. Uudet seikkailut ovat taas edessämme.
Laivalla on aina mukana luennoitsija, joka tällä matkalla oli Jaakko Hämeen-Anttila. Kuuntelimme hänen luentoaan "Länsimaisen kulttuurin juuret". Siinä on kyllä loistava puhuja ja häntä oli ilo kuunnella, aihekin rupesi kiinnostamaan ihan uudella tavalla.
Ruokailussa oli erikoiskattaus, kala-ja äyriäisbuffet. Hmm, osa oli hyvää ja osaa en uskaltanut maistaa (kuten simpukoita). En ollut erityisen ihastunut tähän kattaukseen. Jälkiruoka oli parasta, jäätelöä ja muita herkkuja!
Iltaa kohti merenkäynti kiihtyi ja vilkastui, laiva keinui sen verran kovasti, että minulle tuli huono olo ja menin aikaisin nukkumaan. Yökin oli sitten levoton, laivan keinunta heitti välillä pääpuolen ja välillä jalkapuolen rajusti alaspäin... Matka kulki meren yli Crotonesta Kreikkaan Katakoloniin.


kolmas44
Bussit odottamassa satamassa retkille lähtijöitä.
kolmas28
Santa Severinan kivilaivakylä.
kolmas16
Santa Severinan kirkko.
kolmas43
 
kolmas18
Santa Severinan kivilinnoitus.
kolmas13
 
kolmas42
 
kolmas12
 
kolmas10
 
kolmas9
 
kolmas8
Matkamuistomyymälän myyjät.
kolmas6
 
kolmas5
 
kolmas
 
kolmas27
Viinitilalla.
kolmas26
 
kolmas23

kolmas15
Pikkubussi, joka imi sisäänsä kaikki ison bussin matkustajat :)
kolmas30
 
kolmas34
 
kolmas33
 
kolmas32
Iltapäivämme viihdyttäjät: Desperados-orkesteri solistinaan Sebastian.
kolmas31

kolmas36
Kala-ja äyriäisbuffet.
kolmas38
Jälkiruokia, nam!
kolmas39
Parasta herkkua :)

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Keskikesän juhlaa








Keskikesä toden totta, suvi suloisimmillaan ja luonto kauneimmillaan. Ilmat ovat olleet kovin helteisiä, mutta ei kai sitä pitäisi valittaa. Minä vain pidän vähän viileämmästä, muutama aste alemmas niin olisi hyvä. Jos saisi vain olla ja lökötellä jossain mökkirannassa varpaat vedessä, ei tällaiset ilmat yhtään haittaisi. Mutta navetta on kuuma muutenkin, saati sitten nyt. Se on aikamoinen pätsi...
Juhannus kuitenkin oli tässä männä viikonloppuna. Kaikki lapset kotona ja koossa yhtaikaa, se oli ylellistä ja ihanaa. Lisäksi oli pari serkun lasta (siis nuoria aikuisia). Juhannusaattona grillasimme possua ja kanaa sekä maissintähkiä, lisäksi oli salaattia ja uusia perunoita, söimme ulkona ja kyllä maistui hyvältä. Illalla sitten oli vuorossa kokko,joka oli komea ja paloi pitkään. Mitään ihmeitä ei tapahtunut, mutta oli hyvä olla yhdessä ja tuntea jotain yhteenkuuluvaisuutta. Eihän sen tarvitse sen  kummempaa olla. Joskus itsestä tuntuu, että pitäisi sitä ja pitäisi tätä, sitten on pettynyt tunne kun ei ehtinyt tai pystynyt tekemään kaikkea suunniteltua. Ehkä ei pitäisi odottaa jotain suurempaa, tai ehkä ei pitäisi tuntea syyllisyyttä, kun kaikki ei menekään niin kuin haaveili. Ehkä pitäisi hyväksyä se tosiasia, että en pysty eikä minun tarvitse saada kaikkia viihtymään ja nauttimaan olostaan, jotain voin yrittää, mutta loppujen lopuksi jokainen itse "luo" oman mielentilansa. Tässä minulla on vielä oppimista. Unohdan aina itseni, kun huolehdin muiden viihtymisestä. Mutta toivottavasti kaikilla oli mukavaa ja kyllähän tuo juhannus siinä vaan ohi hurahti.