Tänä yönä lumi muuttaa mustan valkoiseksi

Niinpä siinä sitten lopulta kävi, että ensilumi satoi tänne meillekin. Eilen illalla se alkoi ja lunta satoi aamuun mennessä yli kymmenen senttiä. Kyllä oli ankeeta rämpiä siinä hangessa.. Mies joutui aamulla auraamaan pihan ja tiet, koska lunta oli niin paljon. Olihan tämä odotettavissa. Viime vuonna lunta saatiin jo lokakuun puolivälissä, joten onnekkaitahan me nyt oltiin, kun näin pitkälle kesti syksykeliä.
Viikonloppuna tytär oli käymässä kotona poikaystävänsä kanssa. Edellisestä kerrasta oli jo kuukausi. Enpä olisi kesällä uskonut, että muutto "opiskelijakämppään" tarkoittaa samalla näin pitkiä aikoja poissa kotoa. Tytär ei asu mitenkään kaukana kotoa, mutta näköjään tarpeeksi kaukana. Silloin kuvittelin, että aina viikonloppuisin hän käy kotona. Elämä on niin täynnä muuttujia. Yksi asia johtaa toiseen ja siitä tulee sellainen vyyhti, että sitä on mahdotonta etukäteen ennustaa. Ehkä se on hyvä niin. Emme tiedä hyvistä tapahtumista, mutta emmepä tiedä pahoistakaan. Niinpä ei tarvitse surra etukäteen tai sitten malttamattomana odottaa jotakin tulevaa. Kunpa sitä osaisikin elää ihan vain reaaliajassa. Osaisi nauttia juuri tästä hetkestä. Mutta siis joka tapauksessa meillä oli tosi mukavaa pelailla korttia ja jutella nuorten kanssa. Ihania nuoria ihmisiä. Toivottavasti hekin viihtyivät :) Ja olen siis kiitollinen niistä hetkistä, jotka saan heidän kanssaan viettää.

Kuvissa on talvisia näkymiä tältä aamulta. Koirat nauttivat lumesta, nuorempi Melli varsinkin hyppelee hangessa ja välillä piehtaroi maassa. Nenä on hauskaa työntää lumeen ja sitten pärskäyttää. Ilonsa kullakin. Kuvat, joissa ei ole lunta, on otettu eilen kävelyretkellä metsäpellolle iPhonella, kun ei sattunut kunnon kameraa mukaan. Siitä huonompi laatu. Mutta kohteet olivat hyviä, otin runsaasti kuvia kun ihan innostuin.

Viime viikolla siskon mies kävi työreissullaan meillä olemassa yötä. Hän toi minulle saunajuomaksi nämä Somersbyt. Minusta se omenanmakuinen oli parempaa. Nämä pullot olivat myös kivoja, sellaisia kapeita ja pieniä. Sitten olikin saunassa uudet lauteet, jotka mies väsäili muutamana päivänä. Se osaa mitä vaan kun haluaa :) Sauna on kuin uusi ja minäkin innostuin siivoilemaan siellä. Pienikin "remppa" piristää kummasti!

"Tänä yönä lumi muuttaa mustan valkoiseksi
Maiseman puhdistaa
Tänä yönä pilviverho väistyy hetkiseksi
Ja taivaan kirkastaa
Aina vaan
Uudestaan
He kyyneleet kuivaavat toisiltaan
Heidät on tarkoitettu toisillensa
Heidät on tarkoitettu toisillensa"

(Ensilumi, Anssi Kela)

Kerran sinne lämpimään mä ainaiseksi jään

Juuri tällaisena päivänä, kun on ollut synkkää ja sateista koko päivän, on hyvä hetki muistella ihania lämpimiä ja aurinkoisia päiviä Espanjassa lokakuun alussa. Eviva Espanja, kuin varkain sydämeni vei... Näissä kuvissa on ihmisiä matkan varrelta ja jotain muutakin. Kävimme retkillä Marokossa Tetuanissa ja Gibraltarilla sekä tietysti Alhambrassa. Minulle kyllä kelpaisi sellainen maa, jossa ei ole talvea ollenkaan! Rupesimme ihan tosissaan miehen kanssa haaveilemaan "kakkosasunnosta" Aurinkorannikolla. Talven pimeimmät ja kylmimmät kuukaudet voisi asua siellä ja sitten kesäisenä aikana Suomessa :)  No, eläkepäiviin on vielä aikaa ja ainahan sitä pitää haaveilla... Haaveet pitävät elossa! Tällä hetkellä on niin pimeää, kun vähätkin lumet sulivat pois ja pilvet vain roikkuvat matalalla ja valuvat raskaina vettä... On jo niin ikävä aurinkoa ja kirkkaita päiviä.

Nainen ja koira Gibraltarilla

Oppaamme Alhambrassa

Petolintukouluttaja ja kotka Benalmadenissa

Pieni poika varjoiselta kujalta Marokossa Tetuanissa

Poika ja pyörä Torremolinoksen rantabulevardilla

Poliisi työssään Gibraltarilla, tarkoituksena oli kai ajaa nuo häiritsevät kerjäläiset pois

Matkalla Granadaan näimme nämä kilpapyöräilijät

Rantaelämää Torremolinoksella

Apina poseeraa kuvaajalle Gibraltarilla

Ihmisvirtaa Alhambrassa

Mies ja kamelit Marokossa

Granaattiomenoita Granadassa :)

Kissa päiväunilla Alhambran puutarhassa

Upeita koristeita Alhambran palatsissa

Paratiisikukkia paratiisissa...

Samaan aikaan toisaalla tapahtuu jo maailma

Viikonloppu taas takana.
Perjantaina olin hammaslääkärissä. En kuollut tällä kertaa eikä edes sattunut... Mutta pitää mennä uudestaan :(  Hammaslääkäripelkoni on suuri, pelkään tukehtuvani tai muuta kamalaa ja kipu lisää pelkoa. Siksi olen iloinen, että nykyinen hammaslääkärini on kärsivällinen ja ystävällinen ja osaa ottaa pelkoni huomioon.
Lauantaina olimme mieheni kanssa kylän hirvipeijaisissa. Ruoka oli ihan hyvää, hirvipaistia ja perunoita, lisukkeena lohta ja silliä sekä salaatteja. Olisin kaivannut jotain laatikoita, mutta hyvä näinkin. Jälkiruokana oli tietysti kahvia ja täytekakkua. Peijaisissa näkee aina paljon kyläläisiä, tuttuja ja tuntemattomia, pois muuttaneita nuoria ja pieniä lapsia. Niin oli nytkin ja se on melkein parasta tällaisissa kylätapahtumissa. Jostain syystä ei ollut fiilistä olla pitempään kuin ruokailun ja kahvittelun ajan, arpajaisissakaan ei tullut kuin yksi pieni voitto, joten lähdimme jo kymmenen aikaan pois. Sunnuntaina minulla ja toisella emännällä oli siivousvuoro talolla. Vähänpä järkytyin sinne mennessäni, vastassa oli juhlien jäljet... Peijaisia oli juhlittu aamutunneille asti ja pöytiin oli jätetty tölkit, pullot, lasit ja lautaset yöpalan syönnistä, pöydät oli paikallaan ja karaokevehkeetkin vielä kuin laulajia odottamassa. Normisiivoilusta tuli sitten vähän työläämpi, kun ensin piti raivata ennenkuin pääsi varsinaiseen lattioiden siivoukseen. Ihan kiva että on ollut kivaa, mutta olisihan paikkoja voinut siistiä vähän eikä jättää kaikkea paikalleen. En ollut iloinen...
Sunnuntaiaamuna oli pakkasta -8,5 Celsiusta ja kyllä tuntui kylmältä! Kuvat alla ovat siis eiliseltä. Tänään aamulla navetta-aikaan sateli lunta ja nytkin on maa pikkuisen valkoinen, ei voi sanoa ensilumeksi mutta melkein. Tuulee tosi kylmästi ja pakkasta on tänään vähemmän, tuntuu vain erittäin kolealta. Talven tuloa ei voi estää, mutta ei kai siitä ole pakko tykätäkään :(

Nuoruusteemasta vielä. Kaikki ei ole ihan niin mustavalkoista kuin viimeksi maalailin. Eikä poikaystäväkään ole se autuaaksi tekevä juttu. Nuorena sitä on vain niin epävarma itsestään ja olemuksestaan, että vastakkaisen sukupuolen ihailu ja kiinnostus olisi tehnyt aralle itsetunnolle tosi hyvää. Muuten nuorena olin erittäin luova, kirjoitin ja piirsin paljon, luin valtavasti kirjoja ja oli minulla monta hyvää ystävääkin, joiden kanssa vietin aikaa. Silloinhan ei ollut tietokoneita eikä kännyköitä, ei ollut videoita ja teeveestäkin tuli vähän ohjelmaa. Kirjoitin "hakattavalla" kirjoituskoneella ja osasin vain haaveilla sähkökirjoituskoneesta... 
Kahdeksantoistavuotiaana rakastuin mieheen, josta monien käänteiden ja muutaman vuoden jälkeen tuli aviomieheni. Unelmani siis toteutui. Muutenkin elämäni on ollut ihan hyvä, neljä lasta ja saan asua maalla, ajoittain olen ihan onnellinen :) Alla olevassa kuvassa olen mieheni kanssa hopeahääpäivänämme viime vuonna. Olen edelleen rakastunut <3

Elämä soi korvissa, tuoksuu tuulessa

"Sisko tahtoisin jäädä, mutta moottoritie on kuuma..."

Nuorena kuuntelin paljon Pelle Miljoonaa. Taisi olla ainoa laulaja, jonka kuva oli seinälläni... Minun seinilläni oli hevosia ja koiria, ei bändijulisteita. Mutta Pellen kappaleista pidin ja minulla oli pari kasettia, joita kuuntelin usein. Kerran pääsin jopa konserttiin Kulttuuritalolle, sain olla aika lähellä Pelleä :) Siihen aikaan kuuntelin myös Juice Leskistä. "Ei elämästä selviä hengissä"... kun kuulen tuon kappaleen, olen hetkessä nuoruudessa ja näen silmissäni asioita sieltä. En varsinaisesti kaipaa nuoruuteen, koska se oli itselläni epävarmaa ja ikävää aikaa. Ei ole helppoa olla aina se, joka on yksin kun muilla on poikakaverit. Tai olla se, jolle kerrotaan kaikki ja jota pidetään hyvänä kuuntelijana, mutta joka jää kuitenkin kaikessa vain sivustakatsojaksi. Niin koen nuoruuteni enkä haluaisi elää sitä uudestaan. Paitsi jos tällä ymmärryksellä ja itseluottamuksella, "viisaudella", voisi olla nuori jälleen ja tehdä kaiken toisin. Tuossa yhdessä kuvassa olen siis minä, ylioppilaana, ja ikää on siinä 20 vuotta.
Vielä pari yksityiskohtaa aitan ovesta. Luonto on tällä hetkellä ikävän näköistä, kun ei ole lunta eikä kuuraa, vain kuolleita lehtiä ja ruskeaa heinää. Ei sitä oikein viitsi valokuvata.

Keskiviikkoilta

Tänään ei satanutkaan lunta. Sen sijaan koko päivä oli pimeä, koska oli täysin pilvistä ja jossain vaiheessa tihkui vettä. Siis ihan ikävä ilma. Pari viikkoa sitten poikinut lehmä sairastui äkillisesti tuotoshalvaukseen. Eläinlääkäri kävi kyllä hoitamassa, mutta paraneminen on vielä arvoitus. Lehmä on yhä huonona. Onneksi mieltä on kirkastanut iloiset vauvauutiset naapurista. Aina löytyy hyviä uutisia huonojen vastapainoksi.
Laitan tähän kuvan kissastamme Chocosta, joka on mainio persoona ja kaunis ulkomuodoltaan. Tuokoon sekin iloa tähän harmaaseen päivään.

Kaikkein suurinta on rakkaus

"Kaikkein suurinta on
rakkaus.
Se on tärkein
ravintomme.
Se on paras
lääkkeemme.
Se on kallein lahjamme.
Itsellemme. Toisille."
(Maria Ahlstedt)

Monta ylenpalttista rakkauden täyteistä päivää takana! Voiko sitä koskaan olla liikaa?
Perjantai-iltana saimme mieheni kanssa olla osallisina intiimeissä viiskymppisbileissä Helsingin Herttoniemessä lapsuudenystäväni luona. Tunnelma oli lämmin ja riehakas ja vaikka emme tunteneet paljon ketään entuudestaan, meidät otettiin mukaan juhlaan niin että koimme olevamme osa sitä kansainvälistä porukkaa. Meitä kaikkia yhdisti sukulaisuus tai ystävyys päivänsankariin, jolla sattui tosiaankin olemaan 50-vuotisjuhla maagisena päivänä 11.11.11. Rakas ystäväni, paljon onnea nyt ja aina!
Lauantaina olimme serkkuni, joka on myös kummityttöni, hääjuhlissa Vantaalla. Hääpari oli vihitty maistraatissa 11.11.11, joka muuten sattui olemaan myös morsiamen syntymäpäivä. Juhlat olivat hassut, villit ja erilaiset, ruoka oli hyvää ja juomia riitti reilusti. Jännittävä ohjelmanumero oli kauniin Luckyn show, joka sisälsi mm. tulen-ja miekannielentää... Minulla on niin paha veitsikammo, että ihan kaikkea en yksinkertaisesti voinut katsella. Hääpari oli kaunis ja asut juuri heille sopivat, muunlaista ei olisi voinut kuvitella. Vieraat viihtyivät juhlissa yli puolenyön, yhteensä ainakin yhdeksän tuntia :O ! Onnea ja iloa hääparille, rakkautta ja hellyyttä hamaan tulevaan! Juhlissa tapasin ja juttelin monien sukulaisten ja ystävien kanssa, joita niin kovin harvoin muuten näkee. Suku on paras!

Sunnuntaina oli Isänpäivä. Ja kerrankin sain viettää sitä oman isäni luona! Ihanaa oli myös tavata viikonloppuna siskot ja heidän miehensä ja myös Espoossa asuva oma poikani sekä muuta suvun nuorisoa.

Eilen kävimme mieheni kanssa tyttären nimipäivillä. Olipa ihana ilta sekin! Toisaalta oli myös aika omituista olla kylässä tyttären luona ja istua hänen ja poikaystävänsä kattamassa kahvipöydässä. Elämä nyt vain on kääntynyt ihan uusille urille. Mutta ei se ole paha juttu, olen saanut paljon iloa ja uskoa tulevaisuuteen heidän ansiostaan :) Nuoret edustavat aina toivoa paremmasta ja heidän onnensa on myös minulle onni. Kaikkea hyvää heille!
Tänä aamuna oli pakkasta -4,5 astetta, kylmintä tähän mennessä tänä syksynä. Huomiseksi on luvattu ehkä jo lumisadetta... Kuvat alimpana on otettu tänä aamuna. Vastapoikineen lehmän maitoa jäähtymässä ulkoastiassa, kirahvit (vanhat rehusilppurit) kaulojaan ojentelemassa aamuauringossa, Melli-koiruliini ym.

"Pimeydessä loistavat
valot.
Yötaivaalla tuikkivat
tähdet.
Ilman pimeyttä
emme näkisi valoa.

Mutta vain valon
me näemme."
(Maria Ahlstedt)

Rakkautta ei tosiaankaan ole koskaan liikaa. Viime päivien voimalla jaksan pitkään pimenevässä syksyssä ja yritän muistaa, mikä tosiaan on tärkeintä. Pikkuasioilla ei kannata päiviänsä pilata.

Aamujuoksu kylmänhelmeilevä

"Aamujuoksu kylmänhelmeilevä
minut päivään herättää.

unet karisevat yksitellen
yksi jää

sitä virkeästi
alan ajatella."     (Maria Ahlstedt)

Tänä aamuna heräsimme ensimmäiseen pakkaseen eli lämpötila oli pari astetta miinuksella. Navetalta tultua aurinko oli alkanut nousta ja maa oli ihan kuurassa. Piti siinä kamera tietysti hakea ja ryhtyä työhön :)  Yllä ovat daaliat syksyn viimeisessä loistossaan tänä aamuna, sillä päivän mittaan ne mustuivat ja lakastuivat pakkasen vaikutuksesta.

Kuvia tulikin paljon, koska en osannut karsia ollenkaan... Mutta kello on nyt paljon, pitää vielä navetalla valmistella, koska huomenna siellä touhuavat lomittajat. Seuraavalla kerralla enemmän tarinaa :)

"Unia ei voi ylittää
mutta joskus elämä
on hetken unta

voiko sen jälkeen
hengittää
ja pudota uusiin
uniin?"          (Maria Ahlstedt)