Elämä on suloista ja haikeaa

"Elämä on, jakso elämästä,
se tietää totuutemme,
me sitä häpeilemme,
sen itse katkaisemme tämän tästä.

Elämä on suloista ja haikeaa,
kun pitkin maailmaa, se meitä kuljettaa."

(Suloista ja haikeaa, Juice Leskinen)


Vuoden viimeinen päivä. Talo on täynnä väkeä, tällä hetkellä meitä on 14 ja myöhemmin illalla 18! En tiedä, miksi olen odottanut tätä niin paljon. Ehkä se on tämä yksinäinen syksy, kun täällä ei ole ollut kuin mieheni ja minä plus koirat ja kissat.. Olen alkanut kaivata ihmisiä ympärille, nuoria heidän nauruaan ja elämäniloaan tulevaisuudenuskoaan ja haaveitaan, ihmisiä jotka tuntevat minut ja hyväksyvät jotka jotenkin ymmärtävät ja kuuluvat elämääni aina. Tämä ilta on sellainen huipennus. Yksi sisko kävi ilahduttamassa meitä pari päivää, mutta hän lähti tänään kohti uusia seikkailuja eri kaupunkiin. Tilalle tuli kuitenkin toinen sisko miehensä ja poikansa sekä tyttärensä kanssa :)  Jonain päivänä pitäisi vähän summata tätä vuotta, mutta juuri nyt ei vain ole aikaa. Pitää mennä syömään, sitten navetalle, sitten saunaan ja sitten illanviettoon! :)

Onnellista Uutta Vuotta 2012!

Tällaista peliä pelattiin yhtenä iltana, Power Grid. Oli tosi hauskaa pelailla kahden poikansa ja tyttärensä sekä  miehensä kanssa, ihan tuntui ylelliseltä!

Nuorimman pojan uusi harrastus, hassu helikopteri, siis radio-ohjattava sellainen

Tuuli puissa soi

Tuli se myrsky sitten tännekin. Kolmen aikaan meni sähköt poikki ja piti laittaa varavoima käyttöön (traktorilla pyöritettävä aggrigaatti), että päästiin lypsylle. Nyt on sähköt taas päällä (klo 19), mutta saas nähdä pätkiikö vielä... Tuulee niin vietävästi. Tässä odotellaan vanhinta poikaa ja hänen tyttöystäväänsä, mies lähti heitä hakemaan asemalta. Olen nähnyt heitä viimeksi - taisi olla Kirjamessut lokakuun lopulla Helsingissä. Ylihuomenna tuleekin nuorin poikamme kotiin ja sitten ovat hetken aikaa kaikki lapset yhtaikaa kotona! :) Pitääkin tästä lähteä laittelemaan jotain syömistä nuorelle parille.

Vain unelmilla on siivet

Joulu alkaa olla pulkassa ;D  Tapaninpäivän iltaa tässä vietetään, olo on jotenkin uupunut ja väsynyt. Pitää kohta mennä nukkumaan, että taas jaksaa huomenna. Joulu meni hyvin, itse asiassa tosi hyvin! Jouluaattona syötiin tarpeeksi aikaisin iltapäivällä, että oli aikaa nautiskella. Sitten ehti hyvin navetalle ajoissa. Ruoat olivat hyviä ja onnistuneita, kinkku oli mehevä ja minä otin jopa toisenkin siivun. Siskon miehen tekemät laatikot olivat menestys, kaikki pitivät niistä. Varsinkin lanttulaatikko sai runsaasti kiitosta :) Lisäksi oli maksalaatikkoa savolaiseen tapaan ja uutuutena maistiaisiksi bataattilaatikkoa. Navetalta oli kiire valmistautumaan, sillä joulupukki saapui jo seitsemän aikaan. Pienet vieraamme olivat innoissaan ja ihanan aitoja ja riemuissaan joulupukin vierailusta. Paketteja tuli paljon ja pienillä oli monta isoa lahjaa :) Koska olimme niin ajoissa, olivat pakettimme lopulta avattu kymmeneen mennessä ja ehdittiin vielä syömään juustoja ja juomaan vähän punaviiniä. Nuoriso pelasi lautapelejä, mutta me vanhemmat menimme sitten nukkumaan ehkä yhden maissa.

Melli-joulukoira

Juustopöytä :)

Kinkku oli joulupöydän kunkku!

Tässä alla on joitakin lahjojani. Korut sain mieheltäni. Mukana oli tuo lappu "you've found your beloved one". Aivan ihanat korut, varsinkin korvikset ovat niin kauniit, että olin pakahtua kun näin ne. Viinilasit ovat Pentikin ja sain ne siskoltani. Niitä voisi vaikka ruveta keräämään enemmänkin. Tosi kauniit! Kirjan sain äidiltäni ja vaikuttaa kiehtovalta, pitää pian päästä lukemaan sitä. Irish Coffeen ym sain tyttäreltä. Paljon ihania lahjoja. Kiitos tuhannesti kaikille! Ilmeisesti olen ollut tarpeeksi kiltti tänä vuonna :) ...

Joulua

Itsestäni etsittävä on mun joulurauhaa

"Joulumaa on muutakin kuin pelkkää toiveunta,

Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta.

Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä,

Joulumaa, jos jokaiselta löytyy sydämestä."

(Joulumaa, Katri Helena)

Pikkuhiljaa alkaa hidas laskeutuminen joulun rauhaan. Vielä tämän päivän valmistelu/siivousponnistus, hommia riittänee iltaan asti... Mutta huomenna on jo rauhallisempaa, mitä nyt jonkun jouluaterian valmistaminen siinä päivällä. Mutta yksi oma poika on jo tullut kotiin eilen ja serkku neljän lapsensa kanssa, kahden pienen ja kahden ison. Yksi serkunpoika tulee vielä ehkä tänään. Niin ja tytär tietysti! Olo on suht rauhallinen nytkin, pitäisi vain jaksaa tuota siivoamista nyt. Joulurauha alkaa jo vallata mieltä :)

Talvipäivänseisaus 22-12-2011

Kadulla adventtisohjoa kyntää..

"Jouluruuhkassa ihminen sokkona ryntää
Kadulla adventti sohjoa kyntää
Joku ihmistä katsoo, kääntää pään
Kun ihminen rypee läävässään
Ja lapset laulaa: jouluntähti on ehdoton

Sika, se kohta paistetaan
Sika, sen perää maistetaan
Sika, on sähköuunissa
Sika, on mutsi duunissa"

(Sika, Juice Leskinen)

Jo on aikoihin eletty, vai mitenkä, kun ei ole lunta paljonkaan, mutta ongelma ei ole siinä, vaan etelässä on tulvia ja vettä on satanut jo ennätysmääriä! Viime vuonna tähän aikaan oli hanget korkeat nietokset, nyt on päinvastoin. Täällä leveysasteilla on sentään vähän tuota valkeaa maassa, mutta välillä se on aikamoista sohjoa. Sattuu nuo Juicen sanat nappiin. Meidän sivutie ei ole aina ihan ajettavassa kunnossa. On siinä joku ajanut ojaankin. Tänään kuulin säätiedotuksesta, että meillepäin tänne Savoon tulee valkea joulu, mutta etelän ihmiset jäävät sitä paitsi. Se on sitten vain tunnetta lisättävä, että joulu olisi joulu. Onhan se joka tapauksessa, tulee ja menee äkkiä, teki paljon tai vähän ja oli lunta tai ei.
Eilen kävin tekemässä viimeisiä jouluostoksia. Kaupoissa alkoi näkyä jo tyhjiä hyllyjä. Hohhoijaa, kyllä ihmiset ostavat paljon joulun aikaan. Vähän ahdistaa kyllä kaupoissa kulkeminen, vastuu lahjoista, onko ne hyviä, tarpeellisia, kiusallisia, olisiko pitänyt käyttää enemmän mielikuvitusta? Luovuus ei oikein pääse kukkimaan jouluruuhkassa... Ajanpuute on siinä pahinta. Lohduttava on sanonta: "mutta ajatus on tärkein"  Ja kuitenkin, paljon parempia olisivat aineettomat lahjat, juuri ne "ajatukset", joista ei synny sijoitusongelmia eikä jäteongelmia. Itse toivoisin varmaan eniten jotain spotifyta (ilmainen loppui juuri kun olisin halunnut kuunnella sitä)  ja lomaa ja jotain hemmottelua muuten vaan... Mutta oikeasti, rakastanhan minä kirjoja, koruja, suklaata, astioita, tekstiilejä, koristeita ymym.

Kolmen päivän ikäinen lehmävasikka, hyvin pieni mutta pirteä

Riemua on pelkkää

Riemua on pelkkää, mitäpä sitä muuta.

Eilen leivoin valkosuklaa-taatelikakkua, kaksi kappaletta kerralla. Taikina maistui tosi hyvältä, joten eiköhän kypsät kakutkin. Ne ovat kuitenkin vasta jouluksi, joten niitä ei ole maisteltu. Viime vuonna tein samalla reseptillä kakun, oli hyvää! Ohje löytyy täältä valkosuklaa-taatelikakku

Tänään olen mietiskellyt mielenrauhaa, tai siihen pyrkimistä, koska kovin rauhallinen ei mieleni ole. Miten se yksi mielenhallintajuttu menikään... Jumala, suo minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, mitkä voin ja viisautta erottaa nämä toisistaan. Tämä liittyy samaan asiaan kuin aiemminkin olen mietiskellyt, eli että pitäisi yrittää elää omaa elämäänsä eikä muiden.  Äitinä koen asiat itsessäni, tunnen tuskaa jos lapseni tuntevat sitä, henkistä tai fyysistä. Miten siitä voisikaan päästä eroon? Haluaisin kovasti hyväksyä asiat, joihin minulla ei ole vaikutusvaltaa, mutta mieleni askartelee juuri niiden asioiden parissa eniten...  Taidan tarvita vielä paljon aikaa henkiselle kasvulle, joka johtaisi tuollaiseen mielen hallintaan. Asiat menevät harvoin juuri niin kuin niiden toivoo menevän. Jos osaisi, antaisi vain asioiden mennä omalla painollaan, vähän niinkuin katsoisi pilvien lipumista taivaalla, ja toteaisi, että aina aika ajoin kuviot ovat todella kauniita tai muuten mielenkiintoisia...

Tulla tonttuset voi ilomielin

Viikon päästä pitäisi olla kaiken jo lähes valmista. Sitten voi vain antaa joulun tulla. Ja niiden tonttusten :) Tänä jouluna meille on tulossa serkkuni lapsineen, joita on kolme isompaa ja kaksi pienempää. Lisäksi on kotona tietysti omiakin lapsia, mutta ensimmäistä kertaa kaksi puuttuu. Siis puolet on paikalla. Oudolta tuntuu ajatuskin, mutta tähän pitää vähitellen tottua. Ehkä seuraavana jouluna ovat taas kaikki kotona. Uutena vuotena sensijaan pitäisi kaikkien neljän lapsen olla täällä. Siksi ehkä tällä kertaa odotan enemmän sitä.
Tänään tuli lasku kennelnimestä. Tarkoittaa sitä, että kun nyt maksoin sen, Kennelliitosta lähetetään minulle paperit ja sellainen kunniakirjan tapainen todistus kennelnimestä. Sitten on Niinipuun kennel syntynyt! Kyllä on aika jännä juttu. Siitä olen haaveillut varmaan aika nuoresta asti ja kohta se on totta. Mellin viimekesäisille pennuille voi sitten lisätä kennelnimen niiden nimiin. Tai sekin pitää kai erikseen anoa, mutta kuitenkin.
Eilen oli aika harmaa ja synkeänoloinen päivä. Räntää satoi koko päivän. Kuvissa näkyy se tunnelma. Kävin myös hammaslääkärissä ja sekään ei ollut mukavaa. Mutta kaupasta löysin tuon pikkuruisen kuusen koristeeksi ja siitä olen iloinen. Miten voikaan pieni koriste-esine ilahduttaa mieltä niin paljon? Kuvia ottaessani oli Nella-linssilude taas ihan mukana, joten se piti ikuistaa kuvaankin. On se hassu kissa :)
Siskon mies oli käymässä työreissullaan täällä. Hän tekaisi meille porkkana-ja lanttulaatikot ja vielä perunalaatikotkin! Voi että olen iloinen! Nyt ei tarvitse niitä enää miettiä. Jotkut ihmiset ovat uskomattoman epäitsekkäitä ja ihania, kuten tuo siskon mies. Toivottavasti hän tietää ja uskoo sen, että arvostamme hänen ystävyyttään ihan todella! Meillä oli myös hauska plumpsi-ilta tähtiglögin kera, mikäs siinä ollessa. Hänen mukanaan lähti sitten kasa paketteja etelän sukulaisille ;)

Läpi avaruuden purjehditaan

"Pian kello kolme lyö
Käy maailma lepäämään
Ei maailman loppua
Tullut kai tänäänkään"

(Pieni sydän, Sakari Kuosmanen)

Eilen illalla saatiin korttitalkoot pidettyä miehen kanssa! Totta, armas mieheni auttoi urakassa, muuten olisi homma vieläkin kesken... Menihän se myöhäseen, mutta menköön. Tänään pitäisi paketoida ja siivoilla ym. Joulu lähestyy uhkaavasti :)
Alimmassa kuvassa on rakas koirulaiseni Melli ja pikkukuvissa sen kesälliset pennut. Tilasin tuollaisia kortteja ja lähetän niitä pentujen omistajille. Eihän se niin jouluinen ole, mutta ajattelinkin sitä lähinnä esillä pidettäväksi kuvaksi ja muistoksi. Voi että on ikävä niitä pentuja! Pentublogissani on muuten ollut kaikki nuo kuvat. Pitäisi tehdä vielä sellainen pentukuvakirja joskus, kun niitä kuvia kaikkinensa on niin paljon ja olisi kiva koota ne yhteen kirjaksi. Ehkä sitten joulun jälkeen on taas aikaa.