keskiviikko 30. toukokuuta 2012

On laiva valmiina lähtöön

"On laiva valmiina lähtöön 
se kaukomaille käy 
missä taivaalla illan tullen 
ei pohjan tähteä näy
 

Kun nousee purjeet purren 
ja köydet irrotetaan 
käymme ystävä armas surren 
sua jäämme me kaipailemaan
 

Me tiedämme että sä lähdet 
vain koska muuta et voi 
ja me toivomme että nyt sulle 
pian taas laulu onnesta soi
 

Me kanssasi riemuita saimme 
ja katsella maailmaa 
monta ihmettä näytit sä meille 
jotka nyt meitä lohduttaa saa
 

Ja jollet sä luoksemme tulla 
vois milloinkaan uudestaan 
niin kuitenkin sydämissämme 
sua vain aina muistellaan "
(Peppi Pitkätossun lähtölaulu, Arja Koriseva)

Tämä laulu on soinut mielessäni näinä päivinä. Se on lapsuudesta tuttu Peppi Pitkätossun jäähyväislaulu, kun Peppi oli lähdössä isänsä matkaan merille ja hänen ystävänsä Tommi ja Annika lauloivat tätä hänelle. Muistan vieläkin, miten surullinen hetki se oli! Tämä tietysti liittyy siihen, kun ystävämme lähtevät uusiin maisemiin ja uusille urille. Olimme sunnuntai-iltana heidän luonaan käymässä ja sain kunnian kuvata pientä ihanaa Sannia ja koko perhettä. Kuvia kertyi ihan mukavasti ja sain luvan laittaa pari näytille tännekin. Muissa kuvissa tänään on kirsikankukkia, luumupuun kukkia ja tuomenkukkia, ja yksi "kukka" kuvauspuuhissa ;)
Kylällä kuhisee, kun koulua ollaan lakkauttamassa tai ainakin oppilaat siirretään jonnekin muualle ensi lukuvuodeksi, koska koululta on löytynyt hometta. Korjaukseen ei ole määrärahoja tälle vuodelle. Nyt päättäjät pähkäilevät, kannattaako koulua ollenkaan korjata, jos sen oppilasmäärät tulevina vuosina pienenevät joka tapauksessa. Koko asiassa haiskahtaa kuitenkin joku kierous, onko home etsimällä etsitty, onko tämä keino saada ihmiset muka hyväksymään lakkautus, mikä on kaiken takana? Asiaa selvitellään. Yksi vaihtoehto olisi meidän kylän seurantalon muuttaminen väliaikaiseksi kouluksi. Se vaatisi aika isoja muutostöitä kelvatakseen. Ja sitten talo olisi poissa kyläläisten käytöstä koko vuoden. Huomenna illalla kokoustetaan asian tiimoilta ja odotettavissa on varmasti tunnepitoinen ja mielenkiintoinen ilta, koska puolesta- ja vastaanpuhujia löytyy... Mutta siis, nähtäväksi jää, mistä löytyy ratkaisu asialle. Tilanne elää...




Sanni



lauantai 26. toukokuuta 2012

Kevätsade puhdistaa ja raukeaksi tekee maan

"Ikkunasta kuulen kuinka linnut iloisesti laulaa
kertoen viestiään meille
lumet sulaa ruoho kasvaa
aurinko saa taas kaiken muuttaa uudestaan

Kevätsade puhdistaa ja raukeaksi tekee maan
valo antaa kaikelle aikaa
unelias mielikin jo hehkun aavistaa
iho tahtoo koskettaa

Keltainen toukokuu mikset sä jo tuu
oon turhaan odottanut tuulta lempeää
nyt sisään suureen unelmaan tahdon sukeltaa
ja toivon ettei aika tää tuu koskaan loppumaan"

(Keltainen, Aikakone)


Kevään ensimmäinen raparperisima :)   Kauniin väristä ja hyvän makuista tietysti, paitsi jos sitä juo paljon niin närästää... Säälittää kun noita raparperejä kasvaa meillä runsaasti ja niistä ehtii tekemään niin vähän. Yhden piirakan olen tänä keväänä tähän mennessä tehnyt ja nyt tämän siman.
Jos tänne voisi laittaa tuoksut mukaan, heti tekisin niin! Poika leikkasi nurmikon (ensimmäinen kerta sekin tänä keväänä) ja piti oikein pysähtyä nuuhkimaan ja tuoksuttelemaan ihanaa vastaleikatun nurmen tuoksua. Sitä ei voi muuten jakaa kuin kertomalla, tai sitten teidän täytyy tulla tänne kokemaan se itse ;) Toinen voimakas tuoksu näinä aikoina ovat tuomenkukat. Ihan pihassa tuomia ei kasva, mutta ei tarvitse kauas mennä niitä katsomaan. Kauniit valkeat kukinnot ja huumaava tuoksu! Onneksi en ole hajuallerginen enkä sen puoleen siitepölyallerginenkaan. Näistä kevään jutuista voi nauttia täysin siemauksin.
Tänä iltana, itse asiassa aivan kohta, alkaa Euroviisujen finaali. Suomi ei (tietenkään) ole mukana. Mutta suosikkejani ovat mm. Ruotsi, Iso-Britannia, Italia, Ranska, Viro, Islanti ja Serbia. Venäjän mummot saattavat päästä pitkälle, mutta en toivo heistä voittajaa. Esittäjät ovat sympaattisia ja kappale aika hassu, mutta ei se nyt mikään niin hyvä ole. He eivät siis kuulu omiin suosikkeihini. Katsotaan varmaan showta tyttären kanssa, kivaa arvioida kappaleita ja esiintyjiä ja veikkailla voittajaa yhdessä :)
Viime yönä satoi vettä, mutta kun ei ole tullut laitettua sademittaria vieläkään, niin ei tiedä minkä verran. Peltohommat eivät ainakaan siitä viivästyneet, tänään kävi urakoitsija (naapurin mies) kylvämässä kaksi isointa peltoa. Luonto tykkää kun sataa välillä, päivällä on sitten lämmintä ja kaikki kasvaa kohisten. Viikon päästä on jo kesäkuu... 




 

tiistai 22. toukokuuta 2012

Ulkona kesäyö, satoi kasvoille kyyneleitä

"Istuin hämärässä alkoi hetki joka tuntui kuin ei se loppuisi milloinkaan.
Hetkeksi hiljaisuus saapui luokseni kuin olento ja huusi: "Älä pelkää maailmaa."
Istuimme hetken yhdessä ja avaruus katsoi meitä.

Ja ulkona kesäyö, satoi kasvoille kyyneleitä.
Ja ulkona kesäyö, satoi kasvoille kyyneleitä."
(Kesäyö, Pariisin Kevät)

Surumielisyys vain jatkuu. Kai se on surtava aikansa, annettava tunteiden tulla ja tehdä tehtävänsä. Jonain päivänä olen taas iloinen ja reipas. Kesä ja valo, aurinko ja lämpö, ne tekevät hyvää ja saavat unohtamaan lopulta. Toivottavasti...
Tänä iltana tulee Euroviisujen ensimmäinen semifinaali! Odotan sitä ja aion tietysti katsoa miten käy. Suomen kappale on mukana, När jag blundar (Pernilla Karlsson). En odota menestystä sille, mutta on hauskaa arvailla lopputulosta, 18 kappaletta ja niistä 10 pääsee finaaliin. Esikatselujen perusteella minulla on jo joitakin suosikkeja ja voittajakin on ennustettavissa, Ruotsi voittaa tänä vuonna. Heidän kappaleensa on kerrassaan upea: Euphoria.






 

torstai 17. toukokuuta 2012

Kaikki on ehkä vain satua

"Jos eksyn maailmasta
ja harhailen metsään pimeään
kun kaukaa kuulin naurua
ja lähdin sitä etsimään


Ethän silloin estä minua
hukkaan vaeltamasta
kaikki on ehkä vain satua
tahdon sen omin silmin todeta"
(Olen kuullut merestä, Pariisin Kevät)

 Nyt on lämmin :)  Mittari näyttää, että ulkona on +20,3 Celsiusta ja voi olla, että se siitä vielä kohoaa. Tuuli on kuin lämmin henkäys. Harmi vaan, että säätiedotuksessa on myös luvattu kevään ensimmäisiä ukkosia tänään tai huomenna...  On Helatorstai, siis pyhäpäivä keskellä viikkoa ja poika on taas lomilla. Meille tulee illalla vieraita, miehen sisko miehineen, ovat sitten yötäkin. Täytynee tänään vähän siivoilla. Ja ehkä vähän leipoakin. Ulkona olisi puutarhahommia enemmän kuin riittävästi, mutta ehkä en sinne kuitenkaan tänään edisty. Kostea maa ja lämmin ilma takaavat sen, että nurmi kasvaa ja kaikki kasvaa, kukat ja rikkaruohotkin. Se on jokavuotinen kilpajuoksu, jonka aina häviän. Parasta vain katsella sivusta ja ihailla luonnon määrätietoista toimintaa kasvien kehittymisen eteen. Kesä on lyhyt ja kaiken pitää ehtiä kasvaa, kukoistaa ja tuottaa satoa (siemeniä) sinä aikana. Ihminen voi polkea paikallaan, mutta luonnolla ei ole siihen varaa :)





tiistai 15. toukokuuta 2012

Takana kaikki vanha on katoamassa

Se alkaa taas,
laiva huutaa jo satamassa
Mä olen sun kanssa,
ja takana kaikki vanha on katoamassa

Kuinka monta laulua,

omaa tai tutun kuuloista
meiltä kahdelta
tekemättä vielä on

Vaan ilman sua ääntäkään en voi synnyttää

Tottelee sanat sua, mutta pelkää mua
Ne vailla kieltä, vailla mieltä sekoaa

(Se alkaa taas, Martti Saarinen)

Jännä juttu. Joskus huomaa kääntäneensä uuden sivun vasta jälkeenpäin. Huomaa ajattelevansa eri tavalla eri ajatuksia, vanhat mieltä vaivaavat ajatukset ovat ihan salaa jääneet taka-alalle. Outo tunne, ollessaan keskellä kaikkea sitä luulee, ettei koskaan pääse yli, mutta sitten se sivu on vain kääntynyt ja uusi aika on alkanut.

Viime viikolla oli se kokous, josta kerroin. Läksiäiset eivät olleet ainoa asia, vaan tietysti myös minulle laulettiin ja pidettiin puheita ja annettiin lahjoja... Minä olin kokonaan unohtanut sen mahdollisuuden! Niinpä olin keskellä sitä kiusallista tunnetta, että minä en ansaitse tätä huomiota. Sain ruusuja ja koruja... Läksiäiset olivat haikeat, vaikka siinä mielessä ihan hyvät, että nämä kivat ihmiset vain muuttavat muualle, heillä on jännittävä uusi elämä edessään ja meille jää tänne tämä haikeus. Onneksi heidän luonaan voisi vaikka käydä joskus, eihän Ivalo nyt sentään maailman toisella puolella ole.
Sunnuntaina oli Äitienpäivä. Sain bougainvillean mieheltä, siinä on tuulahdus etelää, niitähän kukkii Etelä-Euroopassa ihan joka puolella. Kävimme mummon luona (siis miehen äidin) äitienpäiväkahveilla ja samalla juhlimme myös tyttäremme syntymäpäiviä. Tein tuon sydänkinuskikakun sinne. Joskus olisi mukavaa, jos kaikki lapseni tulisivat minun luokseni äitienpäivänä tai muuten muistaisivat minua... No, ehkä se on liikaa toivottu, yksi päivähän se vain on muiden joukossa. Minulle se on tärkeä, mutta kestän kyllä ilmankin.
Kevättyöt pelloilla ovat myöhässä normaalista. Oikeastaan vasta tänään mies pääsi aloittamaan lannoitteenlevitykset ym. Pellot ovat vieläkin kosteat eikä joka paikkaan voi traktorilla ajaa. Vähän stressaa ajatus, että tulevat viikot ovat erityisen kiireiset...









 

torstai 10. toukokuuta 2012

Neito kauneimmillaan

Niin sitä sanotaan, seitsemäntoistavuotiaana on neito kauneimmillaan. Muistan itse, kun täytin sen verran, että ajattelin tuota lausetta. Mietin voiko se olla totta. Sehän on vain sanonta. Tyttäreni täyttää tänään 17. Olen soittanut hänelle, onnitellut, mutta emme nähneet tänään. Vasta lauantaina pääsemme viettämään synttäreitä. Tuntuu kurjalta ajatella, että hän istuu yksin siellä pikkukämpässään eikä kukaan ole juhlimassa hänen kanssaan... Mutta korjaamme asian viikonloppuna, kun hän tulee kotiin ja sitten pääsen halaamaan ja antamaan lahjoja :)
Hyvää syntymäpäivää, rakas tyttäreni!


tyttöni viisivuotissynttäreillään :)

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Toukokuinen keskiviikko

Monta kaunista päivää peräkkäin, kevättä ilmassa. Viikonloppuna näin ensimmäiset pääskyset. Olen haravoinut ja siivonnut pihaa pikkuhiljaa. Olen saanut kuivatella pyykkejä ulkona, selvä kevään merkki! Eilen kävin kirkonkylällä siirtämässä tyttären tavaroita asunnosta toiseen. Sieltä kotiin ajellessa oli pakko pysähtyä ottamaan kuva, oli niin tyyni ilta ja puiden kuvajaiset heijastuivat suorina veteen. Meidän lähellä ei ole järviä, niitä pitää käydä kauempana ihailemassa.
 Haikeita päiviä kuitenkin. Tänä iltana on maa-ja kotitalousseuran kokous ja samalla vietetään poismuuttavan perheen läksiäisiä. En usko, että illasta selvitään kuivin silmin.




sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Kaihomieli ja surusilmä




Tyttären sydänsurun takia minäkin olen itkenyt. Tuntuu ettei muuta asiaa nyt ole. Vain aika parantaa.




keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Tulet uniin uudestaan

"Täällä Pohjantähden alla
korkeimmalla kukkulalla
katson kauas kaukaisuuteen
tulet uniin uudestaan.
Täällä Pohjantähden alla
taivas täyttyy purppuralla
siitä suojakseni peiton
minä itselleni saan.

Ja alla Pohjantähden
minä tulen
minä lähden
ja vain Pohjantähden nähden
itken vuokses kyyneleen."
(Täällä Pohjantähden alla, Petri Laaksonen) 






 

Viime lauantaina olivat sitten ne Mummun hautajaiset. Siunaustilaisuus oli Malmin isossa kappelissa. Siellä kuultiin hienot laulut "Täällä Pohjantähden alla" ja "Niin kaunis on maa". Komeaääninen laulaja sai tunteet pintaan, laulut koskettivat ja ravistelivat. Kukkien lasku arkulle oli raskasta. Muistotilaisuus oli Memori-salissa. Paikalla oli nelisenkymmentä vierasta. Tilaisuus oli lämminhenkinen ja intiimi, siellä koki aidosti yhteenkuuluvaisuuden ja yhteisen surun, siitä että jäljellä ovat vain muistot. Yksi aikakausi on päättynyt, isovanhempien elämä oli merkityksellistä ja heistä on paljon muistoja. Paikalla oli lähinnä sukulaisia. Nuorimmalla polvella ei välttämättä ole paljonkaan muistikuvia Mummusta ja Papasta, mutta hekin saivat kokea lempeiden muistojen yhdistävän koko hautajaisseurueen. Kaikki sisarukseni olivat paikalla, oli ihanaa tavata kaikkia. Jokaisella meistä on vähän erilaiset muistot menneistä. Sellaista elämä on, se koostuu menneestä ja nykyhetkestä, tulevan odotuksesta. On hyvä hiljentyä niiden edessä aika ajoin.

tiistai 1. toukokuuta 2012

Vappu :)

Hauskaa Vappua vaan kaikille! Meillä oli miehen kanssa ihan mukava vappuilta. Katsottiin elokuva "Water for Elephants" (Vettä elefanteille) ja se oli hyvä, kannatti valvoa ja juotiin siinä sitten pullo hyvää kuohuviiniä. Se oli Etelä-Afrikasta J.C.LeRoux La Fleurette, vaaleanpunaista makeaa kuoharia. Eilen tuli haravoitua ensimmäistä kertaa ja mies leikkasi kuusiaidan. Tyypillisiä vapun ajan touhuja. Meillä ei ole tällä kertaa ilmapalloja eikä serpentiiniä. Me ei olla vappuihmisiä... Vappu on askel lähempänä kesää, yleensä kesäajan aloitus ja työt lisääntyvät kiihtyvällä tahdilla tästä eteenpäin. Ihanaa ja kamalaa yhtäaikaa.