sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Kaihomieli ja surusilmä




Tyttären sydänsurun takia minäkin olen itkenyt. Tuntuu ettei muuta asiaa nyt ole. Vain aika parantaa.




Lähettänyt klo

1 kommentti:

  1. Anonyymi7. toukokuuta 2012 klo 20.45

    Tuttu tunne...Olet niin oikeassa siinä, että aikahan onneksi parantaa, vaikka nyt tuntuisi kuinka pahalta.

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)