Se alkaa taas,
laiva huutaa jo satamassa
Mä olen sun kanssa,
ja takana kaikki vanha on katoamassa
Kuinka monta laulua,
omaa tai tutun kuuloista
meiltä kahdelta
tekemättä vielä on
Vaan ilman sua ääntäkään en voi synnyttää
Tottelee sanat sua, mutta pelkää mua
Ne vailla kieltä, vailla mieltä sekoaa
(Se alkaa taas, Martti Saarinen)
Jännä juttu. Joskus huomaa kääntäneensä uuden sivun vasta jälkeenpäin. Huomaa ajattelevansa eri tavalla eri ajatuksia, vanhat mieltä vaivaavat ajatukset ovat ihan salaa jääneet taka-alalle. Outo tunne, ollessaan keskellä kaikkea sitä luulee, ettei koskaan pääse yli, mutta sitten se sivu on vain kääntynyt ja uusi aika on alkanut.
Viime viikolla oli se kokous, josta kerroin. Läksiäiset eivät olleet ainoa asia, vaan tietysti myös minulle laulettiin ja pidettiin puheita ja annettiin lahjoja... Minä olin kokonaan unohtanut sen mahdollisuuden! Niinpä olin keskellä sitä kiusallista tunnetta, että minä en ansaitse tätä huomiota. Sain ruusuja ja koruja... Läksiäiset olivat haikeat, vaikka siinä mielessä ihan hyvät, että nämä kivat ihmiset vain muuttavat muualle, heillä on jännittävä uusi elämä edessään ja meille jää tänne tämä haikeus. Onneksi heidän luonaan voisi vaikka käydä joskus, eihän Ivalo nyt sentään maailman toisella puolella ole.
Sunnuntaina oli Äitienpäivä. Sain bougainvillean mieheltä, siinä on tuulahdus etelää, niitähän kukkii Etelä-Euroopassa ihan joka puolella. Kävimme mummon luona (siis miehen äidin) äitienpäiväkahveilla ja samalla juhlimme myös tyttäremme syntymäpäiviä. Tein tuon sydänkinuskikakun sinne. Joskus olisi mukavaa, jos kaikki lapseni tulisivat minun luokseni äitienpäivänä tai muuten muistaisivat minua... No, ehkä se on liikaa toivottu, yksi päivähän se vain on muiden joukossa. Minulle se on tärkeä, mutta kestän kyllä ilmankin.
Kevättyöt pelloilla ovat myöhässä normaalista. Oikeastaan vasta tänään mies pääsi aloittamaan lannoitteenlevitykset ym. Pellot ovat vieläkin kosteat eikä joka paikkaan voi traktorilla ajaa. Vähän stressaa ajatus, että tulevat viikot ovat erityisen kiireiset...
laiva huutaa jo satamassa
Mä olen sun kanssa,
ja takana kaikki vanha on katoamassa
Kuinka monta laulua,
omaa tai tutun kuuloista
meiltä kahdelta
tekemättä vielä on
Vaan ilman sua ääntäkään en voi synnyttää
Tottelee sanat sua, mutta pelkää mua
Ne vailla kieltä, vailla mieltä sekoaa
(Se alkaa taas, Martti Saarinen)
Jännä juttu. Joskus huomaa kääntäneensä uuden sivun vasta jälkeenpäin. Huomaa ajattelevansa eri tavalla eri ajatuksia, vanhat mieltä vaivaavat ajatukset ovat ihan salaa jääneet taka-alalle. Outo tunne, ollessaan keskellä kaikkea sitä luulee, ettei koskaan pääse yli, mutta sitten se sivu on vain kääntynyt ja uusi aika on alkanut.
Viime viikolla oli se kokous, josta kerroin. Läksiäiset eivät olleet ainoa asia, vaan tietysti myös minulle laulettiin ja pidettiin puheita ja annettiin lahjoja... Minä olin kokonaan unohtanut sen mahdollisuuden! Niinpä olin keskellä sitä kiusallista tunnetta, että minä en ansaitse tätä huomiota. Sain ruusuja ja koruja... Läksiäiset olivat haikeat, vaikka siinä mielessä ihan hyvät, että nämä kivat ihmiset vain muuttavat muualle, heillä on jännittävä uusi elämä edessään ja meille jää tänne tämä haikeus. Onneksi heidän luonaan voisi vaikka käydä joskus, eihän Ivalo nyt sentään maailman toisella puolella ole.
Sunnuntaina oli Äitienpäivä. Sain bougainvillean mieheltä, siinä on tuulahdus etelää, niitähän kukkii Etelä-Euroopassa ihan joka puolella. Kävimme mummon luona (siis miehen äidin) äitienpäiväkahveilla ja samalla juhlimme myös tyttäremme syntymäpäiviä. Tein tuon sydänkinuskikakun sinne. Joskus olisi mukavaa, jos kaikki lapseni tulisivat minun luokseni äitienpäivänä tai muuten muistaisivat minua... No, ehkä se on liikaa toivottu, yksi päivähän se vain on muiden joukossa. Minulle se on tärkeä, mutta kestän kyllä ilmankin.
Kevättyöt pelloilla ovat myöhässä normaalista. Oikeastaan vasta tänään mies pääsi aloittamaan lannoitteenlevitykset ym. Pellot ovat vieläkin kosteat eikä joka paikkaan voi traktorilla ajaa. Vähän stressaa ajatus, että tulevat viikot ovat erityisen kiireiset...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti