keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Jää luokseni, niin kotiluolaan näytän sulle tien

"Säde vastas:"Peikko kulta,
pimeys vie hengen multa,
enkä toivo kuolemaa.
Pois mun täytyy heti mennä,
ellen kohta valoon lennä,
niin en hetkeäkään elää saa."
Niin lähti kaunis päivänsäde,
mutta vieläkin,
kun menninkäinen yksin tallustaa,
hän miettii, miksi toinen täällä valon lapsi on,
ja toinen yötä rakastaa."

(Päivänsäde ja menninkäinen, Tapio Rautavaara)


Hyvä päivä, en valita. Aamulla oli kuuraa maassa, lämpötila oli lähellä nollaa ja tietysti piti heti lähteä kuvaamaan kuuraisia kukkia. Auton ikkunatkin olivat jäässä, mutta onneksi pakkanen ei noussut niin paljon, että kuistien välissä olevat daaliat olisivat paleltuneet. Ne ovat niin kylmän arkoja. Päivä oli sitten aurinkoinen ja aika viileä. Tein vähän puuhasteluja puutarhassa, leikkasin pionin varret alas ym. Mies lähti puimaan viimeisiä puintejaan, ja saikin iltaan mennessä homman loppuun, vielä kun saisi jyvät kuivattua niin hyvä olisi. Siskontyttö sai yllättävän työpestin ja lähti iltalypsylle muualle, joten minä sitten jouduinkin itsekseni tekemään navettahommat. Eipä siinä, meni vaan myöhäsempään. Siskonmies kävi vielä siinä iltapäivällä piipahtamassa työreissullaan, hän sai nyt tyytyä vain minun seuraani, kun muut olivat muualla :)  Tässä nyt saunan jälkeen vähän hiusten kuivuessa teen blogimerkintöjä.  Jännää, miten päivän ohjelma saattaa muuttua ihan lennosta, hetkessä pitää olla valmis uudenlaisiin kuvioihin. Onneksi ihminen on sopeutuvainen olento ;)



Siskontyttö Pamin ja Mellin kanssa :)


Näin paljon kukkia on vielä daaliassa :)


 

maanantai 24. syyskuuta 2012

Virtanaan sataa aina vaan

"Sadetta mä kuuntelen joka yltyy vaan
Ohimenneen eilisen taas mä elää saan
Satoihan eilenkin
Kun sut jälleen kohtasin
Ja hiustes kastuvan näin
Sen muistan jälkeenkin päin"

(Sade, Janne Hurme)




En taida pitää syksystäkään. Ainakaan tällaisesta pelkästään sateisesta sellaisesta. En ole ottanut pahemmin kuvia viime aikoina, mutta aina muutamia iPhonella. Joten tällä kertaa sellaisia.
Minulla on nyt uusi tietokone, siis kannettava sellainen, Asus -merkkinen ihan hyvät ominaisuudet omaava läppäri. Kaiken päivittäminen uuteen paikkaan on vielä kesken, mutta kyllähän tällä jo pärjää. Windows 7 on uutta minulle, kun edellinen kone oli Vista. Pian kuitenkin pääsen päivittämään tämän jo Windows 8:an. Se on jotain ihan uudenlaista sitten. Viime viikon torstaina käytiin vähän miehen kanssa "shoppailemassa" Kuopiossa. On se vaan hauskaa, kun on sellainen mies jonka kanssa voi shoppailla ;)  Samalla reissulla ostettiin myös uusi kahvinkeitin, valkoinen Moccamaster. Kahvikin on siis nykyään laadukasta! Muutenhan tässä on tavallista tallaamista, navetan ja tuvan välillä kulkemista, ikkunasta ulos tuijottamista (kun vesi valuu ikkunoissa ja sade ropisee aamusta iltaan ja illasta aamuun...). Noh, sain kuitenkin leikattua pienen poutahetken aikana marjapensaita, ne vaativat vielä lisää harvennusta, mutta ainakin työ on alulla. Oksat ovat painuneet jo pahasti maata kohti, marjojen kerääminen on hankalaa ja pensaat melkein kasvavat kiinni toisiinsa. Pienen leikkaushetken jälkeen ne näyttävät paljon paremmilta.


sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Mä oon se syyskuun kyy


Kietoutuu kiinni minuun, antaudun silloin sinuun,
piiloutuu tähtisäihkyyn syyskuun kyy sinne häipyy.

(Syyskuun kyy, Lauri Tähkä)



Noniin, pitkästä aikaa täällä taas... Kannettava tietokoneeni teki lopullisen tiltin reilu viikko sitten. Pelkäsin tosissani, että menetän osan kuvista, joita en ollut varmuuskopioinut, sillä läppärin näyttö pysyi mustana. Onneksi mieheni on sen sortin tietokonenörtti, tai sellainen ihmemies, että hän osaa korjata mitä vain! Hän sai siirrettyä koneesta kuvat sisältäneen levyn pojan vanhaan pöytäkoneeseen ja sitä kautta sain sitten varmuuskopioitua kaikki kuvani ulkoiselle kiintolevylle. Pojan kone on auttamattoman vanha ja hidas, käyttöjärjestelmänä XP ja kone humisee kovaäänisesti. Mutta tässä se seisoo pöydälläni ja toimittaa tietokoneeni virkaa toistaiseksi. Näppäimistön näppäimet ovat melkein yhtä korkeat kuin entisajan kirjoituskoneissa... Näihinkin tottuu, kun ei muutakaan ole. Nuorena kirjoitin paljon, siis tosi paljon, hakattavalla kirjoituskoneella. Tässä siis yksi syy siihen, että ei ole ollut intoa päivittää blogia. Pikkuhiljaa alan tottua tähänkin, joten on aika avata taas blogi ja kirjoittaa muutama rivi.
Alakuvassa on vuorokauden ikäinen suloinen lehmävasikka. Sille pitäisi nyt keksiä joku ihana nimi J-kirjaimella. Emän nimi on Viuhka. Tässä viikonlopun aikana on syntynyt kolme uutta vasikkaa, kaksi lehmävasikkaa ja yksi sonnipoika. Navetalla riittää puuhastelua ja monenlaista lypsämistä ja vasikan juottamista. Onneksi siskontyttö on ollut meillä ja hän on auttanut navetalla. Pian hän muuten asuukin meillä väliaikaisesti, kun hän aloittaa lomittajana meidän kunnan alueella!