Pitkä lokakuu

On ollut pitkä ja tapahtumarikas kuukausi, mutta niin vähän aikaa esim. kirjoittaa tänne. Ollaan oltu reissussa, Milanossa. Siitä matkasta laitan kuvia myöhemmin. Oli hieno matka, saimme paljon uusia kokemuksia ja näimme upeita rakennuksia ym. Kuvia otettiin paljon, mutta niiden järjestely on vielä kesken. Tällä matkalla olivat mukana myös tyttäremme ja kummityttömme.  Heti reissun jälkeen saimme olla läsnä ihanissa häissä. Ja suuri kunnia oli saada ottaa potrettikuvat hääparista! Olisi kova houkutus laittaa kuvia tänne näkyviin, mutta koska ei ole lupaa niin en voi sitä tehdä. Voin vain vakuuttaa, että sulhanen oli komea ja morsian kaunis, ja kuvista tuli hienoja (toivon että hääparikin tykkää). Pari päivää olimme töissä, sitten loma jatkui ja lähdimme Kirjamessuille Helsinkiin. Antoisat pari päivää messuilua, kyläily miniän vanhempien luona ja muuten vaan yhdessäoloa omien vanhempien kanssa. Yhtenä iltana kävimme Helsingin Kaupunginteatterissa katsomassa Viulunsoittaja katolla -musikaalia... ja se oli niin uskomattoman upea juttu ja sanoinkuvaamattoman hieno elämys! Paikkamme oli toisessa rivissä ja siitä näki suoraan kasvojen ilmeet ja pienetkin eleet. Olimme siellä siskoni ja hänen miehensä kanssa. Ja kun tässä koko ajan puhun meistä, niin tarkoitan tietysti minua ja miestäni :)
Alla olevat kuvat on otettu Helsingissä. Aamulla oli satanut vähän tuollaista valkeaa, mutta syksyn värejä oli vielä paljon näkyvissä. Teimme äitini kanssa pienen "kamerakävelyn" ja räpsimme kuvia matkan varrelta.

Seuraavat kuvat on otettu kotona maanantaina, kun oli satanut tuollaista "härmää", jotain valkeaa ja oli pakkasta. Jääkiteet näyttivät hauskoilta reunustaessaan kasveja. Tänä aamuna sen sijaan satoi ensilumi meillekin, iltaan mennessä lunta on kertynyt reilut viisi senttiä ainakin. En ottanut kuvia paitsi kännykällä enkä niitä halua tänne laittaa. Harmittaa tuo lumi vain...

Ihana musikaali! Näyttelijät olivat loistavia, samoin tanssijat, ja musiikki oli niin  kaunista. Pelkkää ylistystä. Mutta osittain nämä kehut johtuvat siitä, että minulla taitaa olla kauhea kulttuurinälkä ja mikä tahansa teatteri olisi nyt saanut minut haltioihini. Maalla on mukavaa, mutta kulttuuri on liian kaukana...

Piirrän kuvasi hiekkaan

"Jos rakastat pieniä tyttöjä,
pieniä tyttöjä, pieniä poikia,
koiria, mummoja, vanhojapiikoja,
salaattia ja sellerinjuurta,
lampaanpaistia, kevätaamuja,
kylmien asemien yksinäisiä miehiä,
minä tulen | sinun kanssasi merenrantaan

ja piirrän, piirrän kuvasi hiekkaan
ja piirrän, piirrän kuvasi hiekkaan
ja piirrän, piirrän kuvasi hiekkaan
ja piirrän, piirrän kuvasi hiekkaan."
(Jos rakastat, Kristiina Halkola)


Kaikenlaista taas. Vanhojentanssimekon metsästystä (ja löytyminen + tilaaminen) tyttärelle, ajelua Kuopioon ja takaisin(kaksi kertaa), kahvittelua Houkutuksessa ja ABC:llä. Siitä mekosta olisin todella halunnut ottaa kuvan, kun tytär sovitti sitä, mutta siinä kaupassa oli kuvaaminen kiellettyä. Ihana prinsessamekko ja tytär niin kaunis! Pitää odottaa pari kuukautta. Ja ne tanssithan ovat vasta helmikuussa.
 Mehiläisten hyökkäyksen torjumista (tai hyökkäyksen jälkien korjailua...), ei muuten kivaa kun asuinhuoneeseen tunkee jostain pesällinen mehiläisiä! Mutta asia alkaa olla kunnossa, tosin olisi kivaa tukkia se reikä mistä ne tulevat, jos se löytyisi. Tytär ei uskaltanut nukkua omassa huoneessaan. En kyllä olisi uskaltanut minäkään... Yksittäisiä tyyppejä tulee huoneeseen vieläkin, joten torjunta jatkuu. Myrkyttäminen on kai yksi vaihtoehto, en vain haluaisi tappaa niitä.
Vierailijoita ja yövieraita, omia lapsia peräti kaksi kotona. Poika onkin seuraavat pari viikkoa sitten kiinni armeijassa. Toinen poika muuten pääsee tällä viikolla pois armeijasta :) Viikonlopun seutu meni siis normaalia sosiaalisimmissa merkeissä. Oli se kivaa, kun ruokapöydässä oli monta lautasta!
Varkaudessa yritin tänään kuvata ruskaa, mutta tulos on laimea. Eikä tietenkään ollut oikeaa kameraakaan. Puistolehmukset ovat ihanan värikkäitä ja miten kauniilta näyttää, kun lehtiä on varissut runsaasti kävelyteille ja niitä on vielä puissakin. Jos aurinko silloin sattuu pilkahtamaan, näky on ihan mahtava!

Minähän rakastan nukkeja :) Pienenä tietysti leikin niillä, minulla oli lempinukkena Liisa, joka oli ensin siskoni nukke. Sellainen vauvanukke. Voi että sillä leikittiin! Myöhemmin oli kivaa ostaa tyttärelle nukkeja. Ja hänkin tykkäsi leikkiä niillä.  Ajattelin aina, ja jollekin sanoin ääneenkin, että viiskymppislahjaksi haluaisin sellaisen vauvanuken. Äitini sen muisti. Sain kuin sainkin lahjaksi allaolevassa kuvassa näkyvän nuken. Sen nimi on Aada :)  Sillä on oikeantuntuiset hiukset ja sen poski on silkkimäinen kun sitä silittelee (jotain vinyyliä).  Joku varmaan miettii, että hullua hommaa, mutta tiedän etten ole ainoa aikuinen nainen, joka rakastaa nukkeja. Alemmassa kuvassa on kaksi kangasnukkeani. Oikeanpuolimmaisen olen itse ommellut joskus 1990-luvulla ja vasemmanpuoleisen ostin itselleni Jyväskylän nukke-ja nallemessuilta samoihin aikoihin. Minulle tulee näistä hyvä mieli. Ja varmaan haluan jossain vaiheessa taas saada jonkun nuken. Sopivalla hetkellä.