Karkauspäivä eli Run-away-Day vai miten se oli

Tätä päivää pääsee viettämään vain neljän vuoden välein, joten pakkohan se oli saada päivämäärä talteen tännekin blogiin :) Tämän päivän saldona on ainakin yksi onnistunut kosinta, mistä jo pelkästään voi olla onnellinen. Toisten ilosta pitää iloita :) Ties miten monta yritystä on ollut, tai onko kenties tullut hamekankaita... Kaikkea ei koskaan kerrota.
Tauti alkaa pikkuhiljaa asettua, mutta vielä pelkään jälkitauteja. Korvissa tuntuu oudolta humisevalta ja nenä on näin iltaisin tukossa. Toivottavasti ovat ohimeneviä vaivoja. Tällä viikolla piti olla hammaslääkärin aika, mutta se piti perua. Tällaisessa taudissa ei voi kovin kauan maata selällään suu auki..... Mutta huomenna meinasin mennä kampaajalle hiustenleikkuuseen, se onnistuu sairaanakin. Se on kumma, miten olotila kohenee heti kun hiukset ovat kunnossa. Ryhti paranee koko kropassa eikä vain hiuksissa. Hyvä niin.
Huomenna alkaa sitten maaliskuu, joka taas on ensimmäinen kevätkuukausi. Ja tänään näin jo ensimmäiset pajunkissat! Ilma oli aurinkoinen ja sen verran lämmin, että kevät alkoi tuntua todelliselta. Valo voittaa ja lämpö tavoittaa meidät :)

Sunnuntai-ilta

Vielä pieni postaus sunnuntai-illan kunniaksi. Tänään on ollut harvinaisen kaunis ilma, tai ehkä se ei enää olekaan niin harvinaista, vaan lupaus kevään pikkuhiljaisesta tulemisesta :) Harmi vaan, että tämä sairastelu vie huomion kaikesta kauniista... on vaan kurja olo edelleen, kurkku on kipeä ja ääni pihisee. Välillä ääni tulee jo vähän parempana, mutta olisi kai hyvä olla ihan hiljaa ja lepuuttaa ääntä. Miten sitä malttaa? Kuumetta ei onneksi ole tänään ollut. Alla olevassa ensimmäisessä kuvassa on ihanaa mehevää ananasta, on kyllä mehuisaa ja makeaa, hyvää syötävää. Vähän liiankin makeaa, en pysty syömään näitä kovin montaa.
Poikamme tuli taas lomille ja alakuvassa onkin hauska asetelma, kun Choco-kissamme on asettautunut pojan kamppeiden päälle, siinä on takki, hattu ja reppu. Choco sulautuu väreihin oikein hyvin!
Kävimme saunassa, sitten katsoimme kun Idolsin kymmenen finalistia julkistettiin. Hyviä uusia laulajia taas tulossa, saa nähdä kuka voittaa; Diandra, Petri, Tiina, Ina, Heikki, Susanna, Niina, Torsten, Arttu vai Sini... Nyt voisi mennä nukkumaan, toivottavasti ensi yönä saa nukuttua hyvin eikä tauti vaivaa liiaksi..

Sairastelua

Välillä päivät menevät näinkin, sairastellessa. Maanantai-iltana nousi kuume ja sitten tiistaina alkoi kurkkukipu ja flunssa... No perjantaina ääni oli kadonnut kokonaan. Siis kurkunpääntulehdus. Eilen olikin kuumeisin päivä, tänään ei ole noussut kuume paljonkaan. En kuitenkaan lähtenyt Seurapirtille vohvelinpaistoon, koska olo on ihmeen heikko. Enkä voi oikein puhua kenellekään :(  Viime yötkin ovat menneet tosi huonon unen merkeissä, koska kurkkuun on koskenut ja välillä sitä hikoilee ja sitten yskittää ja sitä rataa. Nieleminen tekee kipeää. Sellainen sairaskertomus. Toivottavasti ollaan nyt menossa jo parempaan suuntaan. Miehellä on sama tauti ja armeijapojallamme myös.
Seurapirtillä olisi tosiaan ollut tänään ulkoilupäivä ja tarjolla hernekeittoa ja vohveleita. Olisi ollut kiva muuten mennä. Mies kävi syömässä keittoa ja tarinoimassa muiden kylänmiesten kanssa :) Ilma on onneksi hyvä, ei paljon pakkasta ja tuollainen tasainen aika ihanne ulkoilusää.
Eilen muuten tuli kuluneeksi 28 vuotta siitä, kun menimme kihloihin mieheni kanssa ♥  Silloin oli karkauspäivä ja meistä se oli hauska idea, minä en kuitenkaan ollut se "kosija". Se oli sellainen yhteinen päätös. Seuraavana vuonna menimmekin naimisiin ja  - yhdessä olemme edelleen :) Välillä sitä vaipuu muisteluihin, kun sattuu kohdalle näitä merkkipäiviä.

Sun rinnallasi oon, yön pedot kaikotkoon

"Kun voimat oudon maan sun veisi mukanaan
mä missä lienenkin niin tulen takaisin
Sun rinnallasi oon, yön pedot kaikotkoon
sillä en sun särkyä anna mä en

Niin katoavaa on voimat ihmisen,
vain tuuli puhaltaa ja kuoren hajottaa
Mutta en sun särkyä anna mä en"


(Sun särkyä anna mä en, Johanna Kurkela)


Lopulta tauti tavoitti meidätkin... Eilen illalla kuume nousi sekä minulle että miehelleni. Onhan se kiva, kun molemmilla on tauti yhtaikaa, samasta paikasta ollaan siis tartunta saatu. Tämä on tätä flunssaa, mitä on nyt liikkeellä tosi paljon, kuumetta ym oireita. Särkylääkkeen voimalla jaksaa nuo pakolliset työt navetalla hoitaa, muuten sitten lepäillään. Vähän korvissa tuntuu ilkeätä, ettei nyt tulehdusta sinne meinaa.
Alla oleva kuva on otettu iPhonella ja muokattukin sillä joskus tämän kuun alkupuolella. Tänään ei tuollaista kuvaa olisi saanut, on satanut lunta ja ollut muuten vaan pilvistä. Huomenna sataa taas lunta. Ehkä sitten viikonlopuksi tulee parempaa ilmaa. Sitä odotellessa :)

Kaupunkimme kellojen mä edistävän pelkään

"Vaan yhdessä kun ollaan, aika saa kuin siivet selkään,
kaupunkimme kellojen mä edistävän pelkään
suostu mä en vain tyytymään haaveisiin,
kun kanssas elää mä voisin kai loputtomiin

ja niin kauan kaikesta nauttisin,
kauan kanssasi armahin,
kauan elää niin tahtoisin vain
kauan, kauan, kauan, kauan, kauan..."

(Kauan, Danny)

Siis tämä ensimmäinen kuva on ihan sen kunniaksi, että on laskiaissunnuntai ja leivoin jopa pullaa! Pullat olivat vielä vähän lämpimiä, kun täytimme niitä joko mantelimassalla tai hillolla ja tietysti kermavaahdolla :) NAM! Mutta eipäs tullut "laskettua", siis mäkeä, ei täällä kunnon sellaista ole lähellä ja toisekseen tänään oli aika kurja ilma, tuuli ja tuiskusi lunta, ulkona ei ollut kivaa olla. Tytär oli viikonlopun kotona, mikä oli ihanaa:) Kun vielä niin harvoin nykyään nähdään.
Kaikki ei mennyt ihan putkeen tänä viikonloppuna. Perjantai-iltana iltalypsyn aikaa maitotankki hajosi äkkiä, siis virrat menivät poikki eikä maito siis jäähtynyt. Mies yritti korjata ja löysikin vian, mutta oikea osa puuttui. Huoltomiehet olivat jollain "kurssilla" jossain hotellissa, eivätkä "jostain syystä" voineet tulla korjaamaan kuin vasta lauantaiaamupäivällä. Siinä sitten piti kaataa viemäriin kolmen lypsykerran maidot...... Meijeri kuulemma korvaa puolet. Okei, onneksi edes niin. Mutta että pitikin sattua juuri viikonloppuna, kun huoltomiehet olivat viihteellä? Vika oli kuulemma juuri se, jonka mies paikallisti, ja huoltomiehiltä meni noin 10 min sen korjaamiseen. Että sellaista palvelua tällä kertaa.
Lauantaina oli rakkaan koirulaisemme Mellin syntymäpäivä ja se täytti viisi vuotta! Siksi piti ottaa näitä potrettikuvia tyttären avustamana, ei ole helppoa kun koira on liian innokas saamaan niitä makupaloja... Joitain kuvia sain onnistumaan ja tässä sitten näytiksi niitä. Onnea Melli!

Viikko sitten oltiin laps'saunavierailulla tuolla kylällä. Siellä oli syntynyt pieni tyttö, joka oli nyt viiden kuukauden ikäinen. Alla olevassa kuvassa on siis se tyttövauva ja sitä ihailemassa toinen ihana tyttö, Sanni, joka myös asuu meidän kylällä.

Tässä viimeisessä kuvassa, tai siis kyseessä on postikortti jonka lähetin Canadaan, on mielestäni aivan oman äitini näköinen nainen ja tunnelmakin on kuin jossain isän ottamassa kuvassa 1950-luvulta... Nostalgiaa. Ja tulee ikävä äitiä!
Tämän päivän aiheen piti olla ajanpuute ja sen ihmetteleminen, mutta tässähän tämä jo tulikin. En nimittäin ehdi nyt enempää, kun kello on paljon ja pitää mennä nukkumaan. Aika ei tunnu koskaan riittävän kaikkeen mihin haluaisi. Ja kun jossain oikein viihtyy, aika kuluu kuin siivillä. Lievää stressintunnetta tämän ainaisen ajanpuutteen takia. Rästissä on lukemattomia asioita. Mutta tältä erää tämä on tässä. Pää tyynyyn ja unten maille. Ties mitä unia se taas näyttää :)

Mistä tunnet sä ystävän

Nasu tuli Puhin vierelle.
"Puh?" kuiskasi hän.
"No mitä?"
"Ei mitään", sanoi Nasu ja
otti Puhin käpälästä kiinni.
"Tarkistin vain, että olet siinä, Ystäväni."

 Hyvää ystävänpäivää tänään kaikille ystävilleni! Ystävyys on tärkeä asia jokaiselle. Sen määrittäminen on mahdotonta, koska jokainen ihmissuhde on uniikki ja omanlaisensa, ystävyyttäkin on monenlaista. Arvostan sitä, että kukaan ei ole ihan samanlainen kuin toinen. Ystävä voi olla täysin vastakohta itselle, mutta juuri siksi sellainen täydentävä ja tasapainottava. Minun parhaita ystäviäni ovat oma mieheni, äitini ja sisareni sekä tyttäreni. Ja on minulla paras ystävä, sellainen joka ei ole sukulainen, vaan on tuntenut minut lapsuudesta asti ja siksi niin läheinen kuin sisko. Ystävyys on sitä, että vaikka ei näe pitkään aikaan, voi seuraavalla kerralla tavatessaan kuin jatkaa siitä mihin edellisellä kerralla jäätiin, vaikka välissä olisi vuosia. Ystäviä ei pitäisi oikeastaan laittaa mihinkään järjestykseen, toiset ovat läheisempiä kuin toiset, mutta kaikki ihmissuhteet ovat tärkeitä. Ystävä on sellainen, joka hyväksyy sinut sinuna eikä tahdo sinulle pahaa, joka on siinä kun tarvitset häntä eikä hän käytä sinua hyväkseen. Ja olen ihan nöyränä siitä, jos joku pitää minusta. Olenhan tällainen erakko enkä osaa pitää yhteyttä ystäviini vaikka haluaisin. Että siitä huolimatta minulla on ystäviä. Kiitos.

Tämän päivän teemakuvauksen aiheena on lasi. Tässä lajitelma lasikuvia. Lasi on siitä jännä materiaali, että se heijastaa ympärillä olevia värejä ja valoja, kuvista voi saada monenlaisia variaatioita näitä ympäristötekijöitä muuttamalla. Tätä teemaa jatkan joskus vielä, nyt tuli tällaisia.

"Mistä tunnet sä ystävän
Onko oikea sulle hän
Ajat ankeimmat selvittää
Kuka viereesi jää
Kun on sinulla vaikeaa
Ja kun tarvitset auttajaa
Silloin ystävyys punnitaan
Menee muut menojaan
Siitä tunnet sä ystävän
Kun on vierelläs vielä hän
Turhat tuttavat luotas ois
Hävinneet pian pois "


(Ystävän laulu, Arja Saijonmaa)

Ollos huoleton, poikas valveil' on

"Kuullos pyhä vala, kallis Suomenmaa:

sinuun koskea ei väkivalta saa!

Sua suojelemme, verin varjelemme.

Ollos huoleton, poikas valveil' on!

Sua suojelemme, verin varjelemme.

Ollos huoleton, poikas valveil' on!"

 

(Valalaulu)

 

Hieno viikonloppu takana. Pääsimme seuraamaan poikien sotilasvaloja Kajaanissa ja Kuopiossa. Kajaaniin lähdimme ajelemaan jo kuuden jälkeen aamulla. Oli hyvin kylmä, matkan varrella oli jopa -31 C, mutta onneksi perillä oli "vain" -18 C. Toinen poikamme vannoi juhlallisen sotilasvakuutuksen ja se tapahtui onneksi sisätiloissa, joten ei tarvinnut palella. Se oli koruton tapahtuma, mutta ihan koskettava kuitenkin. Poikamme ylennettiin tykkimieheksi. Tämän jälkeen lähdimme paraatikentälle seuraamaan sotilasvalaa. Ihmisiä oli runsain mitoin paikalla eikä siellä oikein nähnyt mitään, olisi pitänyt änkeytyä eturiviin... mutta seurailin tapahtumaa vähän ylempänä. Poikamme oli sitten kuitenkin mukana ohimarssissa. Sotilaita oli yli tuhat, joten ohimarssi tuntui jatkuvan ja jatkuvan. Oli todella kylmä, paikalla kävi mukava viima niin että kasvot ja sormet meinasivat jäätyä. Mutta oli hienoa! Näimme poikamme tuvan ja hän esitteli meille myös kaappinsa. Söimme hernekeittoa ja näkkileipää ja joimme mehua. Kotimatka oli taas pitkä ja seitsemän maissa saavuimme takaisin. 

 

Lauantaina oli sitten valatilaisuus Kuopiossa. Se oli vähän juhlavampi tilaisuus, koska tasan 50v sitten varuskunta aloitti siirtonsa Kuopiosta Kajaaniin. Tapahtuma pidettiin Kuopio-hallissa. Tällä kertaa valan vannojia oli noin 370, mikä oli paljon vähemmän kuin Kajaanissa. Halliin olisi kyllä mahtunut enemmänkin sotilaita :)  Nuorin poika vannoi tällä kertaa sotilasvalan ja ylennettiin jääkäriksi. Ohimarssi tapahtui Puistokadulla ja väkeä oli paljon seuraamassa sitä. Kun kävelimme paikalle, joku nainen tuli vastaan ja alkoi kysellä että tuleeko siellä ajoneuvoja.. siis jotain panssareita varmaan, ja sitten se kysyi että onko tämä joku mielenosoitus Puolustusvoimien supistuksia vastaan :D Mieheni vastasi siihen, että no ei kun tämä on sotilasvalatilaisuus! Mutta kyllä meitä nauratti :D Marssin jälkeen hallilla saimme taas syödä hernekeittoa ja näkkileipää. Ihan hyvää oli. Ja sitten oli molemmat pojat sotilasasuissaan siinä ja minä äitinä olin pakahtua ylpeydestä, he näyttivät niin komeilta ja upeilta kaikin puolin! Vaikka en olekaan mitenkään militaristinen ja olen sotaa vastaan, on tällaisissa hetkissä kuitenkin jotain sykähdyttävää. Pojat ovat valmiina jne ja ovat valansa vannoneet, mutta toivotaan kuitenkin että sitä sotaa ei koskaan tule, johon he voisivat joutua.

 

Elomme mustat hevoset

"Näin mustia hevosia vapaina
se oli vihje siitä että
elämä on arvaamatonta

Ainaiset yllätykset
erot ja kohtaamiset
elomme mustat hevoset

Olen valinnut sinut
tule viereeni
tule viereeni
nukkumaan

Olen valinnut sinut
tule viereeni
en päästä meitä
hukkumaan"

(Mustat hevoset, Herra Ylppö & Ihmiset)

Se on taas täydenkuun aika. Eilen se oli täysimmillään, mutta tänään oli tällainen komea kuutamo ja yritin jopa kuvata sitä. Pimeässä oli vaikeaa nähdä kameran säätöjä, käytin pientä taskulamppua apuna... Ja sitten se kun sormet jäätyivät tunnottomiksi, liian kova pakkanen, noin -19 Celsiusta. Tulipahan kokeiltua ja alla oleva kuva oli sitten paras otos.
Haluaisin läheisilleni, kaikille, vain hyvää. Siksi meinaan itsekin murentua, kun on vaikeaa kestää toisten murheita. Yritän keskittyä omiin juttuihini, kivoihin harrastuksiin ja työhön, riittävään nukkumiseen ym. Mutta ajatukset, ne kulkevat omia teitään heti kun niitä ei varsin hallitse. Miksi kaikki ei mene mieleisesti. Miksi kaikilla ei voi mennä hyvin ja onni pysyä paikallaan, miksi elämässä on noita mustia hevosia niin paljon? Pahinta on varmaankin, kun ei voi auttaa, ei voi sanoa yhtään lohdutuksen sanaa, ei voi mitenkään vaikuttaa. "Hei olimmeko me roihuava palo vai järven jäälle rakennettu talo?" Hyvät kappaleet, sattuvat sanoitukset, ne voivat joskus lohduttaa ja osua aika oikeaan. Ne antavat usein äänen tunteille, joille ei itse osaa antaa nimeä. Vain omaa elämää voi katsoa sisältäpäin, muiden elämää katsoo ulkopuolisena ja ei voi muuta tehdä kuin toivoa parasta. Tai jos jotain pahaa jollekin tapahtuu, sitten voi toivoa, että siitä toipuu ja jaksaa taas jatkaa elämäänsä. "Olen valinnut sinut, tule viereeni nukkumaan".

Kohotin maljan, sen sulle juon

"Enkelit lentää sun uniin
Ja tekee sinusta kauniin
Enkelit lentää sun uniin
Ja tekee sinusta kauniin
Sanaton sielu siivissä voimaa
Mikä on turhaa se pakenee
Syliini jää! Aamu on jossain;
Kohotin maljan, sen sulle juon"

(Enkelit lentää sun uniin, Mikko Kuustonen)


Päivän uutinen: Sauli Niinistöstä tulee Suomen 12. presidentti! Niin siinä kävi sitten eli äänet jakaantuivat sillä tavalla, että Pekka Haavisto sai 37,4% ja Sauli Niinistö 62,6% äänistä. Eli kuten Savon Sanomat otsikoi etusivullaan: murskaava voitto. Uutiset ovatkin olleet tätä asiaa täynnä, radiossa ja televisiossa. Onneksi pahin häly tästä nyt tasaantuu ja pikkuhiljaa palaillaan normaaliin päivärytmiin. Maaliskuun alussa presidentti sitten vasta oikeasti vaihtuu.
Olen saanut jo siskojakin mukaan postcrossingiin! Olen siitä niin iloinen. Ja siitä, että olen löytänyt uuden harrastuksen, joka on monin tavoin iloa tuottava ja hyödyllinenkin kielitaidon kohentumisen (toivottavan sellaisen) takia. Olen lähettänyt ja saanut nelisenkymmentä korttia. Viimeisimmät kortit olen lähettänyt Saksaan, Hong Kongiin, Yhdysvaltoihin ja Iso-Britanniaan. Tänään tuli kortit Sveitsistä ja Alankomaista. Mutta tänään sain myös kortin siskolta. Se on tuossa alla, nuo kaksi ihanaista balettitanssijatarta. Aivan lumoava kuva, siksi laitoin sen tänne kaikkien iloksi.

Tänään sain tällaisen kortin Sveitsistä :) Kuva on Zurichista (tähän olisi tarvittu saksalainen y)

 

Hetken elämää tähtipölyä

"Kirkko ja kesälauantai
Kaksi sormuksensa sai
Riisiin sekoittuu tähtipölyä

Nainen kulkee yksinään
Kantaa miestä sylissään
On uurnan kannen alla tähtipölyä.

Äiti ottaa rinnoilleen
Lapsen vastasyntyneen
Silmissään on vielä tähtipölyä.

Hetken elämää kaikki kellot soittaa
Hetken elämää kaikki kunnioittaa
Hetken elämää tähtipölyä..."

(Tähtipölyä, Samuli Edelmann)


Mikäs tässä, viikonloppu alkaa olla ohitse. Vielä on jäljellä tämä jännittävä ilta, presidentinvaalien grande finale eli muutaman tunnin päästä tiedetään Suomen tulevan presidentin nimi...  Tänään on myös Runeberginpäivä. Leivoin torttuja niinkuin yleensä teen joka vuosi. Tällä kertaa ne eivät taas onnistuneet kovin hyvin, vaihdan aina ohjetta ja ei ollut niin hyvä nyt. Mutta maku oli hyvä, ei siinä mitään. Ulkonäkö oli sen verran epäedustava, että päätin olla laittamatta kuvaa niistä esille.
Kovat pakkaset kuulemma ovat hellittämässä. Ensi viikolla on jo leudompaa. Kyllä kuulostaa hyvältä :)
Tämän päivän jutut ovat tässä. Mieliala - vähän alakuloinen - mietiskelevä - yritän tästä piristäytyä ja siksi on parasta olla kirjoittelematta enempää. Nyt mennään saunaan ja sen jälkeen telkkarin ääreen kuulostelemaan vaalituloksia :)

Sun kanssas katson maailmaa

"Sun kanssas katson maailmaa

Ja samaa unta nään

Kuin hullu huudan rakkauteni perään!

Sun kainaloosi käperryn

Ja jos sallit yöksi jään

Ja kun aamu on, en tiedä missä herään."

(Viidestoista yö, Juice Leskinen)

Perjantai-ilta, on käyty saunassa ja katsottu Salatut elämät ja Voice of Finland. Nuorin poika tuli

taas lomille, flunssaisena ja vilustuneena . Olivat olleet leirillä eli teltassa pari yötä (huom. 

pakkaset!) ja sen lisäksi olivat hiihtäneet tuntitolkulla... Siis pakkasta oli noin -30 C. Just just, hyvä 

Suomen Armeija! Joku poikaparka oli palelluttanut sormensa pahasti. Noh, viikon päästä on 

valatilaisuudet molemmilla pojilla.

Edelliseen kirjoitukseeni tuli kommentti. Se vaatii nyt vähän vastausta. Tai onko siihen vastausta,

en tiedä. Mutta vastakommentointia ainakin. Rakkaudesta. Sehän ei ole mikään vakiotila,

että koko ajan voisi kukaan olla autuaan onnellinen ja tyytyväinen. Siispä täydellinen rakkauden

olotila ei voi kestää jatkuvasti. Jokaisella on hyviä ja huonoja päiviä. Mutta jos pohjalla on

tuollainen rakkauden ihannekuva ja tahtotila on vahva, selviää vaikeammistakin paikoista.

Eikä se ole helppoa, en luulekaan niin. Joidenkin kohdalla voi olla mahdotonta jatkaa. Puhuin

vain rakkaudesta yleensä, pyrkimyksestä tai ihanteesta. Tai ylipäätään sen sanan selityksestä.

Silti raapaisin vain pintaa, kirjoitin kliseitä ja lopputulos oli turhan paatoksellinen. Kuulen jo heti

korvissani erään siskoni äänen. Kyllä kyllä, haluaisin osata esittää asian paremmin, haluaisin osata

kirjoittaa paremmin. Tiedän että taas puuttui se "roso", jota uskottava teksti olisi kaivannut.

Olikohan tämä nyt vastaus kommenttiin vai ihan uusi juttu, johon joku voi taas kommentoida?

Alla on vähän leikittelyä, iPhonella otettu kuva jota on kuvakäsitelty.  

Jos sä tahdot niin, tulen kallioiden läpi

"jos sä tahdot niin, et enää koskaan ole levoton.
jos sä tahdot niin, kaikki minun myöskin sinun on.
jos sä tahdot niin, otan sinun uskontosi.
jos sä tahdot niin, on mulle valheesikin tosi.
jos sä tahdot niin, muutan kirjoille andorraan, jos vielä siellä sut nähdä saan.
sillä ilman sinua hukun öihin sekaviin ja ilman sinua, no niin.
ilman sinua olen puolitiessä helvettiin."

(Jos sä tahdot niin, Hector)

Joskus kauan sitten jo ajattelin, että tämä Hectorin biisi "Jos sä tahdot niin" on kaunein rakkauslaulu kaikista. Se on kaunein rakkaudentunnustus ja kertoo täydellisen epäitsekkäästä rakkaudesta toiseen ihmiseen. Eikö rakkaus olekin aina epäitsekästä? Luvata toiselle tehdä ihan mitä vain, jos hän kerran tahtoo, muuttaa vaikka maailman ääriin, vaihtaa uskontoa, uskoa kaiken mitä hän sanoo. Mutta eikö oikeaan rakkauteen sisälly myös tietty määrä itsekkyyttä? Ettei unohda itseänsä toisen takia. Ja mikä rakkaus vaatisi toiselta mahdottomia? Oikea rakkaus on varmaankin tasa-arvoinen, toisen huomioon ottava ja juuri sellainen aidosti välittävä. Että on valmis antamaan periksi, valmis myöntämään virheensä ja valmis hyväksymään toisen sellaisena kuin hän on ja odottaa toisen tekevän samoin. Sellainen rakkaus ei voi kuolla. Eihän? Älä tee toiselle sitä mitä et toivoisi itsellesi tehtävän.
------
Kyllä pitää olla kylmä :(  Tänään vielä tuuli purevoittaa pakkasta, niin että kasvot jäätyvät vaikka muuten olisi pukeutunut lämpimästi. Oli sitten hyvä päivä sulattaa pakastin, tällä kertaa se aktiivisimmin käytössä oleva pakastin. Kaikkea jännittävää sieltä taas löytyikin... ja tilaa tuli lisää. Sopii piilottamaan sinne uusia juttuja :D Huomenna voisi ehkä sulattaa kaappipakastimen, jos en sitten lähde käymään kaupungilla. Kaikenlaista tekemistä riittäisi, mutta jotenkin sitä keskittyy vain pitelemään pakkasta eli pysymään lämpimänä sisätiloissa hiljaa paikoillaan mieluimmin. Talvi tekee passiiviseksi.

Uusia postimerkkejä :)

http://lyricstranslate.com