maanantai 25. helmikuuta 2013

Mikä ihana valo


 Kyllä mieli kirkastui tänään, kun aurinko alkoi paistaa ja lämmittää. Vesi tippui räystäistä ja ilma tuoksui hetkellisesti keväältä. Miten niin pienikin valonsäde muuttaa maailmaa! Tässä on ollut liikaa pitkiä harmaita viikkoja,  samaa tasaista harmaata. Viikonloppukin oli mainio. Poika ajeli Espoosta moikkaamaan meitä vanhempia ( ja kasailemaan tavaroitaan tulevaa muuttoaan varten, joka on lähiaikoina) ja tytärkin oli ilahduttamassa meitä. Tämän viikon lopulla helmikuu vaihtuu maaliskuuhun ja se tarkoittaa virallisesti kevättä! Ilonaiheita alkaa olla ihan läjäpäin, kunhan vielä näistä kriiseilyistä pääsisi yli. kijoituskriisi, valokuvauskriisi, hiuskriisi, liikuntakriisi ym ym....


perjantai 22. helmikuuta 2013

Liike

Matka

Aina
tilaisuuden tullen menen
niin etten palaa enää takaisin tähän
ja kaikki hetkeni
joka ainoan
olen
aina

(Teemu Forss)

Kaikenlaisia puheenaiheita menneellä viikolla, isoimpana hevosenlihakohu. Valmisruoissa on paljastunut  olevan hevosenlihaa, vaikka tuoteselosteen mukaan niissä pitäisi olla vain naudanlihaa. Ilmeisesti koko juttu räjähtää pikkuhiljaa auki ja paljastuu pahoja puutteita tuoteselosteiden luotettavuudesta. Itse hevosenliha ei ole vaarallista eikä siitä olekaan kyse, vaan siitä että isot elintarvikeyhtiöt ujuttavat tuotteisiin sellaisia ainesosia, joita kuluttajat eivät välttämättä halua, mutta tietämättöminä käyttävät niitä. Ehkä monet alkavat taas suosia ruokien valmistamista itse, niin että tietävät varmasti ruoan ainesosat. Luottamuspula on varma juttu, tuoteselosteet eivät olekaan uskottavia. Mutta aika hölmöläisen touhulta kuulostaa se, että hevosenlihatuotteet vedetään pois kaupoista ja heitetään roskiin?... Samaan aikaan jossain päin maailmaa ruokaa ei ole riittävästi ihmisille, mutta täällä on varaa ongelmoida vaikka näin. Pieni ihminen ihmettelee.

Otsikon mukaista liikettä ei tällä viikolla ole paljon tapahtunut... Kävin kampaajalla, muuten olen ollut kotosalla. Toivottavasti aktivoidun taas lähiaikoina. Ainakin mielenpiristystä saan siitä, että tytär sekä nuorin poika tulevat käymään kotona.

Kuvassa minä pienenä isäni kuvaamana, auto on Citroën ja vuosi 1963.





maanantai 18. helmikuuta 2013

Näkökulma täältä eli wanhojen tanssia

Sarjassamme outoja otsikoita... Näkökulma sitäpaitsi on sanana ihan posketon :D 

Tyttären wanhojen tanssit olivat viime perjantaina. Päivä sujui oikein hyvin, sillä meillä oli lomaa, ja ehdittiin tapahtumaan ajoissa. Eli siis tanssit olivat Kuopiossa Ylä-Pyörön koululla klo 16. Meitä oli matkassa minä, mieheni, anoppi, sekä minun äitini ja isäni. Onneksi olimme hyvissä ajoin paikalla, koskapa ihmisiä virtasi paikalle lopulta niin paljon, että istumapaikat ja kaikki seisomapaikatkin melkein olivat täynnä. Tytär näytti niin säteilevältä ja kauniilta upeassa mekossaan! Kampaus oli tehty ammattikoululla, mutta ei hävennyt ammattilaisten työlle, ihan upeat olivat hiuksetkin! Tanssit menivät hyvin, näimme paljon kauniita pukuja ja nuoria iloisia ihmisiä. Yritin ottaa kuvia paljon, mutta harmittavasti "muotokuvat" eivät onnistuneet... Isäni kuvasi tanssit videolle ja niitä katsoessa palaa tunnelma varmasti mieleen. Itsehän en ole koskaan vanhojen tansseja tanssinut, koska kävin loppuajan iltalukiota, siellä ei sitten ollut näitä wanhoja tai penkkareita. Sinänsä harmi, koska homma näyttää ulospäin tosi hauskalta ja unohtumattomalta. Nuoret saavat ihania muistoja kouluajoistaan!






Tänään on hassun koiramme Mellin syntymäpäivä. Se täyttää jo kuusi vuotta! Olen vähän suunnitellut, että se voisi vaikka saada pentuja tänä keväänä. Sillä ei ole vielä ollut juoksua, joten se voisi olla mahdollista. Pitäisi tosissaan miettiä sulhasehdokkaita, ja varata aika silmätarkastukseen. Kyllä pennut olisivat taas niin ihania! Laitan tähän vielä kuvan Mellistä tänään, se ei oikein suostunut poseeraamaan kunnolla, joten se nyt sitten tuijottaa vähän  luihuna kameraa.. Toinen kuva olkoon äitini ottama kuva meistä, eli minusta, miehestä ja tyttärestä viime perjantaina :)



sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Sydän

 Sydän on ihmiselle tärkeä elin, mutta sillä kuvataan myös tunnetta. Kun jostain pitää oikein paljon, rakastaa, laitetaan sydän, ja kaikki tietävät mitä se merkitsee. Tilasin itselleni tällaisen kalenterin, se on persoonallinen kalenteri. Etu-ja takakannen kuvat ovat omiani ja sisäsivuja sai muokata vastamaan omia tarpeita. Aika ihana siis ja ehdottomasti sydän <3


Tänään on laskiaissunnuntai. Maisema on luminen ja jossain olisi varmasti joku mäki laskea. Lasten ollessa pieniä kävimme laskemassa "mummon mäkeä" eli aika jyrkkää tieväylää joka johtaa meiltä mummon talolle. Siinä sai hurjat vauhdit. Nykyään se tie on melkein tukossa, koska siltä alueelta on kaadettu puita eikä sitä ole aurattu aikamääriin muutenkaan. Nyt ei välttämättä tee mieli lähteä lumeen rämpimään, sisällä lämpimässä on mukavampaa. Voi olla, että laskiaispullatkin jäävät tiistaihin. Silloin voisi leipoa pullaa ja vähän herkutella. Äiti ja isä tulevat tänne loppuviikosta ja silloin voidaan herkutella lisää. He tulevat mukaan katsomaan tyttären vanhojen tansseja, jotka ovat ensi perjantaina. Odotan innolla!

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Jotain uutta

Tänä aamuna näin tosi outoa unta. On harmillista, ettei sitä pysty kertomaan, koska unissa aina tapahtuu niin paljon sekavia asioita, jotka tuntuvat unessa loogisilta mutta kerrottuina eivät niinkään. Siinä näin unta unen sisällä ja luulin tulleeni hulluksi, koska siinä unen unessa olin oudossa paikassa eikä sen pitänyt olla unta. Siis sekavaa. Tämä nyt ei ollut mitään uutta, näen usein unia, jotka haluaisin kertoa ja tallentaa, mutta ne ovat yleensä liian monipolvisia kerrottavaksi.
Siskoni on onnenpossu. Hän voitti Välimeren risteilyn kahdelle jostain kilpailusta! Eikä siinä vielä kaikki. Se taisi olla jo neljäs matkavoitto vuosien varrelta... Siskoni on muutenkin voittanut vaikka mitä eri kilpailuissa. joten kyllä hän on erityisen onnekas! Tuo risteily tapahtuu samalla laivalla, jolla me mieheni kanssa lähdemme matkaan tässä keväällä :)


Jotain uutta joka päivä voi olla hyvä tavoite vain, jos se jokin ei ole tavaraa. Olen pikkuhiljaa aloitellut kaaoksen kesyttämistä. Tänään sain taas jotain heitettyä pois.

"Tuulet ovat suotuisia niille,
jotka tietävät mihin ovat menossa."
  -Vasco da Gama

tiistai 5. helmikuuta 2013

Tänään

"Siksi juuri tässä näin
vaikka sisälläni huokaa
lienee kaikki oikein päin
kun sua vasten olla saan"

(Juuri tässä näin, Juha Tapio)



Tänään oli ihan hyvä päivä. Kannoin käsipainot tupaan ja jopa käytin niitä. Positiivinen mieliala sen suhteen, että onnistun treenaamisessa ja saan tuloksia aikaan. Milloin olisi parempi aika aloittaa kuin tänään? Minusta tuntuu, että nyt olen vahva myös muiden muutosten kanssa. Tämä vuosi on alkanut sisäisten myllerrysten vallassa. Mutta luulen, että tästä kaikesta seuraa vain jotain hyvää.
Blogini otsikot saattavat tulevina päivinä olla "outoja", mutta ne liittyvät erääseen blogihaasteeseen, joka on Tarina päivässä -haaste. Ajattelin soveltaa sitä näin, kirjoittelen mitä kirjoittelen näiden otsikoiden alle. Saa nähdä mitä tästä syntyy.
Toissa viikonloppuna olin hautajaisissa. En ole koskaan ollut hautajaisissa, joissa olisi ollut rakkaus ja ikävä enempää läsnä ja lähes käsinkosketeltavaa. Pariskunta, joka on ollut yhdessä lähes 60 vuotta, hajoaa kun toinen nukkuu pois ja toinen jää yksin. Mitä elämä on ollut ja miten se tästä voi jatkua? Näitä isoja kysymyksiä olen miettinyt mielessäni siitä lähtien. Huomaan, että minulla ei ole edelleenkään sanoja kuvailla tilaisuutta tai niitä tunnetiloja, joita koin.

"Uskokaa unelmia, sillä niihin
on piilotettu ikuisuuksien portti."
 - Kahlil Gibran