"Jossain lähellä aika odottaa pysäyttäjää
Aivan lähellä aina
Hei älä säikähdä sun ääntä
Se kaikuu kimeänä seinistä
Mulle sun nauru on kauneinta
Kun mä tarraan sua siivistä
Mut jos sä päätät tulla pois
Minä odotan ovella hiljaa
Minä odotan ovella hiljaa
Minä odotan
Otan sinut syliin
Eikä kukaan enää pääse meidän väliin"
(Odotus, Pariisin Kevät)
Kaikki hienot ideat ja suunnitelmat päivityksistä ovat menneet ohi, kun aika on kulunut liian nopeasti. Pitäisi ottaa mallia äidistäni, joka ehtii vaikka mitä! Minä vain hidastun.
Kesä on loppunut ja syksy on tullut. Paljon hyviä kuvia olisi arkistoissani, mutta kaikki eivät pääse tänne blogiin. Ainakaan yhtä aikaa :)
Meillä oli miehen kanssa oikein hieno lomareissu heinäkuussa matkailuautolla ajellen, viisi päivää ja kuljimme reittiä Kuusamo-Kemijärvi-Rovaniemi-Tornio-Haaparanta-Kemi-Oulu-Pyhäjärvi-Iisami. En ole koskaan ollut niin pohjoisessa, emmekä edes kovin pohjoisessa käyneet! Viikko oli ehkä kesän kylmin ja sateisin, mutta loma on lomaa. Suomen kartta avautui minulle hienolla tavalla ja ymmärrän tiettyjä etäisyyksiä nyt paremmin. Oulu oli muuten mieluisin yllätys matkan varrella. Siinä kaupungissa on hienoja vanhoja rakennuksia ja hyvä henki. Sinne voisi joskus palata.
Tänään istutin ison määrän tulppaanin sipuleita maahan. Toiveissa on, että ne kukkisivat juuri oikeana hetkenä ensi keväänä. Tyttärellä on ylioppilasjuhlat. Olen valinnut myöhäisiä lajikkeita, joten hyvät mahdollisuudet ovat olemassa.
Tällä hetkellä aikani ja ajatukseni täyttävät koiranpennut, jotka huomenna ovat kahden viikon vanhoja. Pentujen emona on sijoituskoirani Hippu, eli Mellin pentu edellisestä pentueesta. Kirjoitan pennuista blogia, joten siksi en tänne laita kuvia tai juttuja enempää. Viikon parin päästä minulla on jo kädet täynnä töitä pentujen kanssa, kun ne alkavat saada lisäruokaa ja ne vaativat enemmän huomiota. Tähän mennessä pentujen emo on hoitanut mallikkaasti tehtävänsä eikä minun ole paljon tarvinnut niistä huolehtia.
Tässä sitten kuvia tästä loppukesästä ja alkusyksystä. Luumu-ja omenapuut ovat antaneet mahtavasti satoa! Eikä pakkasöitä ole vielä ollut, joten daaliatkin kukkivat yhä. Niistä ei tosin tässä kuvaa ole.
Aivan lähellä aina
Hei älä säikähdä sun ääntä
Se kaikuu kimeänä seinistä
Mulle sun nauru on kauneinta
Kun mä tarraan sua siivistä
Mut jos sä päätät tulla pois
Minä odotan ovella hiljaa
Minä odotan ovella hiljaa
Minä odotan
Otan sinut syliin
Eikä kukaan enää pääse meidän väliin"
(Odotus, Pariisin Kevät)
Kaikki hienot ideat ja suunnitelmat päivityksistä ovat menneet ohi, kun aika on kulunut liian nopeasti. Pitäisi ottaa mallia äidistäni, joka ehtii vaikka mitä! Minä vain hidastun.
Kesä on loppunut ja syksy on tullut. Paljon hyviä kuvia olisi arkistoissani, mutta kaikki eivät pääse tänne blogiin. Ainakaan yhtä aikaa :)
Meillä oli miehen kanssa oikein hieno lomareissu heinäkuussa matkailuautolla ajellen, viisi päivää ja kuljimme reittiä Kuusamo-Kemijärvi-Rovaniemi-Tornio-Haaparanta-Kemi-Oulu-Pyhäjärvi-Iisami. En ole koskaan ollut niin pohjoisessa, emmekä edes kovin pohjoisessa käyneet! Viikko oli ehkä kesän kylmin ja sateisin, mutta loma on lomaa. Suomen kartta avautui minulle hienolla tavalla ja ymmärrän tiettyjä etäisyyksiä nyt paremmin. Oulu oli muuten mieluisin yllätys matkan varrella. Siinä kaupungissa on hienoja vanhoja rakennuksia ja hyvä henki. Sinne voisi joskus palata.
Tänään istutin ison määrän tulppaanin sipuleita maahan. Toiveissa on, että ne kukkisivat juuri oikeana hetkenä ensi keväänä. Tyttärellä on ylioppilasjuhlat. Olen valinnut myöhäisiä lajikkeita, joten hyvät mahdollisuudet ovat olemassa.
Tällä hetkellä aikani ja ajatukseni täyttävät koiranpennut, jotka huomenna ovat kahden viikon vanhoja. Pentujen emona on sijoituskoirani Hippu, eli Mellin pentu edellisestä pentueesta. Kirjoitan pennuista blogia, joten siksi en tänne laita kuvia tai juttuja enempää. Viikon parin päästä minulla on jo kädet täynnä töitä pentujen kanssa, kun ne alkavat saada lisäruokaa ja ne vaativat enemmän huomiota. Tähän mennessä pentujen emo on hoitanut mallikkaasti tehtävänsä eikä minun ole paljon tarvinnut niistä huolehtia.
Tässä sitten kuvia tästä loppukesästä ja alkusyksystä. Luumu-ja omenapuut ovat antaneet mahtavasti satoa! Eikä pakkasöitä ole vielä ollut, joten daaliatkin kukkivat yhä. Niistä ei tosin tässä kuvaa ole.
 |
| Elokuun superkuu. |
 |
| Kastepisaroita vuohenkellossa. |
 |
| Leimukukat loistossaan. |
 |
| Luumupuussa on runsain mitoin hedelmiä. |
 |
| Omenia on riittänyt piirakoihin, paistoksiin, kylälle ja omaan käyttöön! |
 |
| Parhaat omenat ovat tietysti yläoksissa, joten kaikki keinot niiden poiminnassa ovat sallittuja. |
 |
| Omakuva. |
 |
| Sumuista maisemaa jostain pihan laidalta. |
 |
| Emo ja pennut, ai tätä onnea! |
 |
| Ihanat tytöt <3 |
